Kaksi silmäparia tähysteli kiihkeästi tätä leikkiä, nimittäin nuoren munkin, isä Siegfriedin, ja Idalian, Madacsányn rouvan. Idalian sydän kuohui vihasta, mustasukkaisuudesta ja loukatusta ylpeyden tunteesta. Hän halusi kostaa noille ylpeille, jotka pelkäsivät hänen läsnäoloaankin kuin ruttoa.
Vihdoin joutui silkkityyny hänen käsiinsä. Ilkeä ilonvälähdys silmissä vei hän sen Berezawskyn eteen. Tämä punastui korvalehtiinsä saakka ilosta, ja oli mielissään siitä, että hän nyt sai tilaisuuden pyytää Magdaleenaa tanssiin ja tanssin sääntöjen mukaan suudella häntä. Magdaleena vaaleni kauhusta.
Isä Siegfried puristi kätensä nyrkkiin niin, että siinä oleva hopeapikari litistyi ja punainen viini purskahti pöydälle.
"Quid habes?" huusivat munkit yhteen ääneen.
Idalia polvistui Berezawskyn eteen ja tämä valmistautui suutelemaan tuota kaunista rouvaa. Mutta silloin hyökkäsi Grazian heidän väliinsä ja huusi jyrisevällä äänellä:
"Seis! Tuleva vävyni ei saa suudella tätä naisihmistä!"
Kiukustuneena hypähti Idalia pystyyn, löi kätensä yhteen ja huudahti:
"Teillä ei ole täällä mitään tekemistä. Naisena olen minä luultavasti yhtä arvokas kuin te miehenä."
"Valehtelet! Sinä olet tappanut miehesi ja sittemmin ruvennut elämään luvatonta elämää entisen rakastettusi kanssa, joka munkin vaatteisiin pukeutuneena piileskelee talossasi. Tännekin olet tuon syntikumppanisi laahannut. Tuolla hän istuu pöydän vieressä pitäen lastasi polvillaan. Voitko kieltää, ettei tuo pappi ole rakastajasi?"
Sanottuaan tämän nilkutti hän pöydän luo ja riipaisi Siegfriedin päästä päähineen.