"Tuolla on sinun paikkasi!"
Mutta Idalia-rouva astui kiukkuisen raivottaren näköisenä Grazianin eteen ja kirkui:
"Kuule sinä, Grazian Likaway, tätä yötä tulet sinä vielä muistamaan! Jo kerran ennenkin pistin puukon sydämeesi. Teen sen vielä toisenkin kerran, ja silloin sinä olet kuoleva!"
Sanottuaan sen ryntäsi hän salista tyrkäten luotaan jokaisen, joka ei kyllin nopeasti arvannut väistyä. Mennessään huusi hän piispalle ja tämän puolisolle:
"Kiitoksia vieraanvaraisuudesta! Toivoakseni tapaan teidät vielä kerran!"
Pian oli hän reessä. Hän ajoi laukkaa niin, että hevoset vaahtosivat ja pian katosi Bittsen linna hänen näkyvistään.
IX.
Kun he olivat kiitäneet jonkin matkaa, ajoi muudan reki heidän ohitsensa. Katsahtaessaan siihen näki Idalia erään turkkiin puetun äärettömän paksun olennon, joka huusi:
"Hyvää huomenta, kaunis rouvaseni! Matkustan näin kiireesti teille asuntoa valmistamaan."
Ajaja oli Grazian, Mitosclimin herra. Hän puhui kyllin selvää kieltä.