Tämä paikkakunta oli kuuluisa vieraanvaraisuudestaan. Mutta nyt pysyivät kuin taikasauvan iskusta kaikkien linnojen ja herrastalojen portit kiinni Madacsányn rouvan ja isä Siegfriedin tullessa.
Grazian oli ajanut edellä ja täyttänyt uhkauksensa.
Madacsánylaisten täytyi yöpyä erääseen kurjaan kyläravintolaan. Siellä oli vain yksi ainoa huone ja sen lattialle levitetyille oljille täytyi Idalian ja Siegfriedin laskeutua lepäämään toistensa viereen, kuten miehen ja vaimon. Cupido nukahti keskelle.
Siegfried ei voinut paeta, eikä voinut olla kuuntelematta kauniin kiusanhenkensä jumalatonta puhetta ja katkeria syytöksiä.
"Eikö sinua hävettänyt", sanoi hän, "kun sinua haukuttiin pelkuriksi, ritariksi ja valhepapiksi? Minua he sanoivat sinun rakastajattareksesi. Ja sinä kärsit vaiti ollen kaikki nuo solvaukset. Miksi et siepannut miekkaa seinältä ja opettanut heitä kunnioittamaan naista? Miksi et heittänyt tuota munkkikaapua nurkkaan ja tarttunut minua vyötäisiltä sekä huutanut: 'Niin, minä olen Teodor Dalnaki, ja tässä on morsiameni! Jokainen, joka koskee häneen tai minuun, on kuoleman oma!' Mutta sinä raukka et tehnyt niin, vaan pelkäsit ja painoit pääsi alas. Luuletko, että veljeskuntasi huolii sinua jälleen jäsenekseen? Mitä vielä, elinkautiseen vankeuteen he sinut paiskaavat. Eroa siis ajoissa heistä! Pue ritarin vaatteet päällesi, ja paetkaamme täältä yhdessä. Rakastakaamme toisiamme vieraalla maalla ja eläkäämme siellä onnellisina!
"Tiedäthän, että rakastan sinua hulluuteen asti. Mutta sinä et vastaa rakkauteeni. Siitä en välittäisikään suuresti, ellet olisi piispan häissä saattanut minua huonoon maineeseen. Nyt on sinun pakko korjata erehdyksesi. Minä vaadin sinulta kunniaani takaisin. Jos olet oikeutta rakastava mies, totinen kristitty, pitäisi sinun tietää velvollisuutesi. Menkäämme siis naimisiin. Minä en muuta pyydäkään kuin nimeä, sinun nimeäsi. Menkäämme Saras-Patakiin tai Klausenburgiin, kääntykäämme siellä protestanttiseen uskoon ja menkäämme hiljaisuudessa naimisiin."
Siegfried kuunteli kauhistuneena puhetta. Magdaleenan vaalea ja kärsivä kuva välkkyi salaperäisenä ja selvänä hänen sielunsa silmien edessä. Katkeraa oli ajatella eroa hänestä.
"Puheesi sisältö on sangen tärkeä", hän sanoi. "Minun on pakko sitä miettiä. Suo minulle kaksi sunnuntaita ajatusaikaa, että voisin kohtaloni ohjaajattaren kanssa siitä neuvotella."
"Hyvä, minä odotan kaksi sunnuntaita, jos vain niiden kuluttua annat varman vastauksen."
"Kyllä."