X.
Seuraavana päivänä saapuivat he Madacsányyn, ja kahden vuorokauden kuluttua alkoivat hauskuudet.
Niin, hauskuudet. Madacsányn kaunis hallitsijatar ei sulkenut oviansa eikä verhonnut kasvojansa paksulla hunnulla ihmisten katseitten pelosta. Nuo neljä sanaa: "Lupaan sen ritarillisella kunniasanallani", olivat sytyttäneet uuden tulen hänen sydämeensä. Mitä hän enää välitti maailmasta, puheista ja ylenkatseesta? Hän ei ollut tietävinäänkään, mitä ihmiset takanapäin hänestä sanoivat. Hänelle itselleen eivät he kuitenkaan uskaltaneet sanoa mitään. Ja kun Madacsányn linnan ovet jälleen avattiin juhlia varten, kokoontui sinne piankin joukoittain iloisia ihmisiä.
Tosin olivat vieraat kyllä laadultaan hieman sekalaista seurakuntaa. Eipä tuossa kirjavassa joukossa ollut montakaan kunnioitettavaa henkilöä. Kenties he olivatkin noita samoja juomaveikkoja, jotka juuri äskettäin olivat parjanneet Idalia-rouvaa. Mutta täällä he nyt vain lauloivat, joivat, söivät, hoilasivat ja tappelivat sekä pilkkasivat Mitosclimin Grazian-herraa ja tuota ikinuorta sulhasmiestä Berezawskya. Nykyistä emäntäänsä sanoivat he sitä vastoin maailman parhaimmaksi ja siveellisimmäksi rouvasihmiseksi.
Isä Siegfried otti osaa heidän riemuunsa. Hän ei enää laulanut hurskaita lauluja, vaan lasketteli kaksimielisiä puheita juoppolurjusten kuultaviksi. Täällä ei hänelle naurettu eikä häntä pilkattu. Hän tyhjensi pikarinsa kuten muutkin, joipa vielä yleisen kunnioitusmaljan pitojen pitäjättärelle tämän kengästä.
Mutta kun yö tuli, hän jäi yksikseen. Cupido nukkui nimittäin nyt äitinsä kanssa. Huoneessaan haihdutteli hän humalaa päästään ja mietti elämänsä kummallisia vaiheita.
Seuraavana päivänä tuli jesuiittaluostarin lähettiläs kieltämään lihansyöntiä perjantaisin. Samalla hän myöskin vaati Siegfriediä takaisin luostariin rangaistavaksi. Idalia lähetti heille kukkarollisen rahaa ja kirjelmän, jossa oli: "Siegfriedin sijasta lähetän teille kasan kultaa."
Siihen olivatkin jesuiittaisät tyytyväisiä. Sunnuntaiaamuna sanoi Idalia: "Minä menen kirkkoon, kenties viimeisen kerran paavilaiskirkkoon. Jää sinä kotiin hoitamaan lastani, aarrettani!"
Sanottuaan tämän hän poistui, suudelmaan ensin hellästi Cupidoa.
"Näitkö?" huomautti poika, "kuinka äiti minua nyt hellästi rakastaa. Sen jälkeen kun me tulimme kotiin piispan häistä, on hän ollut niin hyvä minulle. Siihen on varmaankin syynä se, että sinä rakastat häntä. Sen on hän minulle sanonut. Hän sanoi myöskin, ettei sinun nimesi olekaan isä Siegfried, vaan Teodor. Rupea siis oikeaksi isäkseni! Olisi niin hauskaa sanoa: 'Isä Teodor!' Tiedätkö muuten, mitä äiti on tehnyt viime aikoina palvelijattariensa kanssa niin ahkerasti? Etkö tiedäkään? Tule katsomaan!"