"Syntisi on annettu anteeksi!"
Mutta noita sanoja oli hänen hyvin vaikea lausua.
XI.
Isä Siegfriedin kasvojen ilmeestä saattoi huomata, milloin hän oli iloinen, milloin ankarien mielenliikutusten järkyttämä. Niinpä hän nytkin vapisi, kun hän sattumalta tuli luoneeksi silmänsä Idaliaan.
Illallisen jälkeen lähetti rouva kaikki palvelijansa sekä Cupidonkin levolle, niin että hän jäi yksin Siegfriedin kanssa.
Idalia otti harppunsa ja lauloi taivaasta, paratiisista ja rakkaudesta.
Suuri seinäkello löi yksitoista. Siegfried nousi ylös ja sanoi:
"Hyvää yötä!"
"Menetkö jo?" kysyi Idalia ihmetellen.
"Kohta tulee aamu."