"Rientäkäämme sitten täältä, rakkaani!"
"Salli minun ensiksi rukoilla veljeni haudalla!"
"Minä yhdyn sinun rukoukseesi!"
Molemmat polvistuivat vierekkäin, käsikädessä, tytön veljen muistomerkin ääreen.
Magdaleena suuteli kiveen veistettyä kuvaa.
"Rakas veli, annathan minulle anteeksi?" rukoili tyttö.
"Tietysti minä annan sinulle anteeksi, rakas sisko!" kuului ääni syvyydestä. Samassa aukeni hautaholvin ovi, ja sieltä syöksyi koko Berezawskyn aseistettu joukko tuon ikinuoren sulhasmiehen itsensä johtamana. Hän heilutti julmasti miekkaansa.
Seuraavassa silmänräpäyksessä salamoi miekka Teodor Dalnakin oikeassa kädessä.
"Ahaa, vai ei tässä olekaan kysymyksessä munkki! No sitten sinun pitää kuolla tuossa paikassa!" kiljui Berezawsky hyökäten Teodoria kohti, miekka hirmuiseen iskuun kohotettuna. Mutta tämä olikin liikkeissään vikkelämpi ja antoi sen sijaan sellaisen iskun Berezawskyn olkapäähän, että tämän käsi irtautui ruumiista. Berezawsky kaatui lattialle ja kuoli ennen taistelun loppua.
"Takaisin maan alle, pelkurit!" jupisi Teodorin ääni, samalla kuin hän kostonenkelin tavoin huitoi ympärilleen ja ahdisti hyökkääjät aina hautaholvin ovelle asti. Mutta silloin avautui kirkon ovi, ja sisään hyökkäsi Grazianin aseilla ja tulisoihduilla varustettu joukko. Ukolla itsellään ei ollut muuta asetta kuin koukkusauvansa.