"Tapoitte hänet?"
"Enhän toki! Minähän sanoin jo, etten ole ketään tappanut, sillä olen lempeä, rauhaa rakastava mies. En minä tapa isä Siegfriediä enkä salli muidenkaan tehdä sellaista."
"Mitä sitten aiotte tehdä hänelle?"
"Se on minun asiani! Mutta sanon jo ennakolta, ettei hiuskarvaakaan hänen päästään vahingoiteta, ja että hän tulee elämään kauemmin kuin minä."
"Mitä olette tehnyt tyttärellenne?"
"Oh, ei hänelläkään ole mitään hätää. En ole häntäkään tappanut, en edes vankeuteen heittänyt enkä kurittanut. Minusta on, näettekö, tullut lempeä ja hyväsydäminen mies. Panin Magdaleenan istumaan pieneen sielunhukuttajaan ja päästin sen Waag-virralle keinumaan. Jos olisitte ollut valveilla viime yönä kello yhden ajoissa, olisitte kuullut hänen huutojansa jäiden keskeltä. Minä en niitä kovinkaan kauan kuullut, sillä tuuli oli vastainen ja jäät pitivät semmoista rytäkkää, että kaikki inhimillinen ääni tukehtui."
"Te olette kauhea ihminen!"
"Enpä niinkään. Olen vain vanha, voimaton ja rampa ukko, joka on tullut henkensä kaupalla jäiden yli myymään teille halvasta hinnasta talonsa ja tavaransa, koko Mitosclimin kirkkoinensa ja kaluinensa."
"Mitä sanotte?"
"Että myyn teille, jos tahdotte ostaa, koko Mitosclimin kuudestakymmenestä taalarista ja kolmestakymmenestä dukaatista. Muutan sitten rahoineni Moldauhun tai vähä-Venäjälle."