"Kuinka?"
"Nousin penkille seisomaan ja siinä purin."
Taloudenhoitaja puri huultansa, mietti vähän ja julisti sitten seuraavan tuomion:
"Johannes, joka on arvokkaasti puolustautunut, saa selkäänsä kaksikymmentä kepin iskua, mutta Samuel, joka on kömpelösti puolustautunut, saa kolmekymmentä sivallusta."
Sen kuultuaan alkoivat pojat itkeä kauheasti ja vuodattaa katkeria kyyneliä, mutta kun taloudenhoitaja samalla käänsi vähän selkäänsä, iskivät he salavihkaa silmää toisilleen. Tuo silmänisku näytti sanovan: "En minä lyö kovasti, älä siis sinäkään!" Mutta taloudenhoitaja oli jo entuudestaan tottunut veitikkain ajatusjuoksuun. Hän päätti sen tähden panna rangaistuksen tällä kertaa äkkiä täytäntöön ja tavallisuudesta poikkeavassa muodossa, jolla tekisi tyhjäksi kaikki salaiset sopimukset.
"Siegfried", sanoi hän käskevästi, "tule lähemmäksi!"
Puhuteltu totteli.
"Tällä vitsalla on sinun iskettävä noiden pahantekijäin selkään tuomitut lyönnit. Tuossa on… He!"
Sanottuaan sen ojensi tuo ankara tuomari Siegfriedille notkean, suolavedessä kastellun pähkinäraipan.
Pojat alkoivat ulvoa kahta kauheammin.