"Saanko puhutella neitiä?" kuului ääni ovelta.

Marcella nousi nopeasti. Hänen äitinsä kamarineiti seisoi siinä.

Hän riensi ovelle.

"Mikä nyt, Deacon?"

"Rouva lähettää terveisiä, neiti", sanoi palvelija peräytyen halliin, "ja ilmoittaa, ettei hän voi tulla teille. Herra on äkkiä sairastunut, ja rouva on lähettänyt noutamaan tohtori Clarkea. Mutta rouva kieltää neitiä menemästä ylös. Hän pyytää neitiä olemaan teellä herrojen kanssa, ja jos hän pääsee, tuleehan alas ennenkuin he lähtevät."

Marcella kalpeni.

"Enköhän minä saisi mennä sinne? Mitä se on?"

"Rouva sanoo, että se on hyvin paha kohtaus. Tuskat ovat kovat. Ei voida mitään tehdä ennen tohtorin tuloa. Rouva pyysi nimenomaan sanomaan, ettei neiti menisi ylös. Hän ei tahdo, että vieraat kääntyvät takaisin?"

Samassa soitettiin ovikelloa. "Se on Aldous", huudahti Marcella keventyneellä mielellä ja kiirehti häntä vastaan.

III LUKU