Äiti katsahti häneen tyynesti ja tutkistellen ja myhähti sitten. Rouva Boycea huvitti sanomattomasti se laupias samarialaisuus, joka Marcellassa oli ilmennyt näiden kuuden viikon aikana, mitkä hän oli kotonaan viettänyt.
"Hardenko!" huudahti herra Boyce, kuultuaan tuon nimen. "Pysyköön vaan erillään minusta se mies. Mitä minulla on tekemistä kylän juomavesi-asiain kanssa. Hyvä kun jaksaisi tässä talven pitkään saada ehjän katon päänsä päälle Robertin jäljiltä."
Marcellan posket lensivät punaisiksi.
"Kylän juomavesi-asia on häpeäpilkku ", lausui hän hiljaisella painolla. "En elämässäni ole nähnyt niin viljalti kivulloisia, kurjia lapsia kuin täällä mökkien ympärillä. Kylän väki maksaa meidän asuinvuokramme, ja meidän on velvollisuus pitää heistä huoltakin. Minä luulen, että sinut saattaa pakottaa, isä, tekemään jotain, jos vain paikallishallinnosta mihinkään on."
Hän loi isään uhmaavan katseen.
"Joutavia!" murahti herra Boyce. "Toimeen ne tulivat Robert sedän aikaan, tulevat vast'edeskin. Armeliaisuutta muka! Talonpuuhat ja rahanpuute — luulisi siinä olevan tarpeeksi yhden miehen osalle. Älä sinä puhu sen herra Hardenin kanssa sillä tapaa kuin tähän asti olet puhunut, Marcella. Minä en pidä siitä, minä en suvaitse sitä. Oma sukusi ja oma kotisi — niitä sinun pitää etupäässä harrastaa."
"Meitä poloisia!" virkkoi Marcella pisteliäästi, — "poloisia, joiden täytyy nähdä nälkää ja elää tällaisissa luolissa."
Ja hän viittasi valkoisella kädellään ympäri huonetta, ikäänkuin kutsuen sitä todistajaksi.
"Kuules nyt!" sanoi herra Boyce siirtyen pöydästä takan eteen ja sieltä äreänä katsellen kaunista tytärtänsä, jota hän oikeastaan tunsi niin vähän ja jonka luonne ja pyrinnöt näiden muutaman viikon yhdessäolon aikana olivat välisti tehneet hänet levottomaksi ja harmittaneet häntä. — "Sen minä sinulle sanon, että meidän, kaikkien meidän tärkeimpänä tehtävänämme on oleva pitää pystyssä perheen asemaa, meidän asemaamme. Katso tämän talon kirjastoa, minkälaisessa kunnossa se on; katso millaisia ovat täällä seinäpaperit, millainen on puutarha, katso talouskirjoja, jos sikseen tulee. Minä en ole raha-asioissa ensikertalainen, mutta minultakin kuluu vuosikausia, ennenkuin tässä kaikki kuntoon saadaan."
Rouva Boyce yskähti hiljaa. Hän oli siirtänyt tuolinsa peremmäs ja sieltä hän nyt tarkasteli vuoroin miestään, vuoroin tytärtään. Katseli kuin näyttelijöitä, jotka tuossa hänen huviksensa osiaan esittävät. "Huviksensa" ei ole kumminkaan oikea sana, sillä noissa vaaleanruskeissa, usein myhähtelevissä silmissä ei elähtänyt rahtustakaan mielihyvää. Ei aikaakaan, niin jo noista toisistakin hänen kalsea katseensa tuntui hiukan vastenmieliseltä.