"Oh, antakaa tulla."
"No niin", hän oikaisi äkkiä itsensä suoraksi ja käännähti Marcellaan päin. "Teillä on taito tehdä kompromisseja. Se on korvaamaton lahja — se auttaa teitä pitkälle."
"Kiitos", sanoi Marcella, "kiitos vaan. Kyllä ymmärrän mitä te venturistina sillä tarkoitatte. Olen mielestänne katala, petollinen olento."
Wharton säpsähti, mutta tointui samassa ja tuli Marcellan viereen seisomaan.
"Se ei ollut tarkoitukseni", hänen äänensä vaihtui lempeäksi ja rauhoittavaksi. "Mutta sallittehan minun puhua suuni puhtaaksi lämmitetyssä huoneessa, neiti Boyce? Vallanhan te värisette turkiksistanne huolimatta."
Sillä pakkasen valta ulkona oli vielä luja, ja huurteiset puut kajastuivat kylminä ja valkeina autioon kirjastohuoneeseen. Marcellan mielessä pyrki suuttumus pääsemään vallalle, mutta hän kukisti sen ja vei Whartonin sivuovesta pienenlaiseen, talon vanhimpaan osaan kuuluvaan vierashuoneeseen, missä roihuavan takkavalkean ympärille oli asetettu muutamia tuoleja. Marcella asettui istumaan ja pudotti olkapäiltään suuren nahkapuuhkansa, jota hän oli kantanut kylmien huoneiden läpi vaeltaessaan. Rikkaissa, ruskeissa poimuissa se kiertyi hänen ympärilleen luoden aivan erikoista arvokkuutta solakalle varrelle ja ylpeäryhtiselle päälle. Wharton silmäili uteliain ja tutkivin katsein, kuten tapansa oli, milloin haalistuneita tauluja, milloin seiniä, milloin vanhoja tammituoleja ja pöytiä, milloin Marcellaa ja mietti mielessään, että hän oli aika kaunis ja innostusta herättävä nuori neitonen. Huvitti häntä sekin seikka koko lailla, että Marcella alinomaa näytti olevan närkästymäisillään häneen. Aldous Raeburnin morsiamena neiti Boyce yritti nähtävästi nyt jo näytellä hänelle ylhäistä naista. Mutta tähän asti oli hänen, Whartonin, onnistunut se estää — ja sen hän aikoi vastakin tehdä.
"Olin teille sanomassa", alkoi hän asettuen seisomaan vanhan uunin nojaan, josta saattoi Marcellaa katsella, "mutta älkää toki loukkaantuko minulle. Te olette sosialisti ja ennen pitkää teistä on tuleva — lady Maxwell. Sentapainen yhdistys on mahdollinen vain naismaailmassa, syystä että heidän toimintaansa ohjaa mielikuvitus — ei logiikka."
Marcella punastui.
"Entä te itse", vastasi hän kiivaasti hengittäen, "te olette sosialisti ja tilanomistaja. Onko siinä mitään eroa?"
Wharton alkoi nauraa.