"Te olette viehättävän näköinen, rakas lapsi. Valkea väri soveltuu teille mainiosti, samoin nuo helmet. Ihmekös se, että Aldous aina tietää missä te olette."
Marcella kohotti silmänsä ja kohtasi salin toisessa päässä seisovan Aldousin katseen. Hän punehtui, hymähti ja kääntyi jälleen lady Winterbournen puoleen.
"Kuka on tuo ryhdikäs herrasmies, joka nyt häntä puhuttelee?" kysäisi hän.
"Se on lordi Wandle", sanoi lady Winterbourne, "tuo ruma nainen hänen takanaan on hänen toinen vaimonsa. Edward aina toruu minua, kun en sitä miestä ihaile. Hän sanoo, etteivät naiset pysty arvostelemaan miesten ulkonäköä ja että lordi Wandle oli aikansa komeimpia miehiä. Mutta vastenmieliset hänen kasvonsa minusta ovat."
"Lordi Wandle!" huudahti Marcella rypistäen otsaansa. "Voi, hyvä lady Winterbourne, tulkaa pois! Nyt hän nähtävästi pyytää Aldousia esittämään itseään minulle, mutta en tahdo — en tahdo — tutustua häneen."
Ja kiskoen hämmästynyttä seuralaistansa käsipuolesta hän työntäytyi kiireesti ulos läheisestä ovesta ja jatkoi pakomatkaa kahden seuraavan huoneen läpi, kunnes lopullisesti lordi Maxwellin kirjaston sohvassa löysi itselleen ja lady Winterbournelle tyyssijan.
"Tuollainen ihminen! — ei, se olisi tosiaankin ollut liikaa!" huudahti Marcella liikutellen kiivaasti suurta sulkaviuhkaansa.
"Kultaseni, mikä teitä vaivaa?" puhkesi hämmästynyt lady Winterbourne sanomaan; "ja mitä on lordi Wandle tehnyt?"
"Tottahan te sen tiedätte!" huudahti Marcella vihaisesti. "Ettekö ole viime viikon lehdistä lukenut siitä — tuosta tärisyttävästä tapauksesta! Muuan nainen ja hänen kaksi lastansa kuolivat myrkytykseen eräässä lordi Wandlen työväenasunnossa — eikä siihen ollut mikään muu syynä kuin hänen huolimattomuutensa — hänen sydämetön huolimattomuutensa!" Marcellan povi kohosi ja laskeutui, hän oli itkuun purskahtamaisillaan. "Ensin käännyttiin isännöitsijän puoleen — hän ei tehnyt mitään. Sitten kirjoitti hänelle seurakunnan pappi ja saikin vastauksen. Vastaus julkaistiin. Moista kieltä — niin julmaa ja julkeata — en ole eläissäni lukenut! Vankilassa hänen pitäisi istua murhaajana — ja nyt hän on täällä! Ja kaikki vain juttelevat ja nauravat hänen kanssaan!"
Hän lakkasi puhumasta mielenliikutuksesta melkein tukahtuen.