"No!" sanoi hän iloisesti, kun neiti Boyce kääntyi hänen puoleensa lehterin pimeässä.
Mutta outo ujous esti Marcellaa antamasta tunteilleen valtaa, ja Wharton paremmin tunsi kuin näki, kuinka haltioissaan hän oli.
"Ei huolita jutella täällä", lausui Marcella. "Eikö päästä ulos? Minä olen ihan sulaa!"
"Päästään tietysti. Tulkaa terassille. Ilta on jumalallinen, ja siellä tapaamme päivällisseuramme. No, neiti Craven, mitä piditte?"
Edith hymähti viileästi.
"Menihän se mukiin", virkkoi hän.
"Piru vieköön nuo itserakkaat venturistit", mietti Wharton mielessään johtaessaan heidät ulos.
IX LUKU.
"Ihastuttavaa!" huudahti Marcella, kun he saapuivat terassille ja virta, ranta ja taivas avautuivat heidän eteensä ihanan kesäillan moninaisissa valo- ja varjovivahduksissa. "Oh, olipa siellä kuuma — onhan aivan häpeällistä, että teljette meitä naisia moiseen häkkiin!"
Whartonin voitonvarmat silmät säteilivät hänen katsoessaan Marcellaan.