"Yhdessä kohden olette vallan entisellänne — te ette koskaan anna myöten! Olkaapa nyt vaihteen vuoksi hiukan nöyrä tänä iltana. Kas tuossa, herra Lane jo kutsuu meitä?"
Ja siinä seisoikin herra Lane, etäällä huitoen käsivarrellaan ilmaa.
"Tunnetteko lady Selina Farrellin?" kysyi Wharton, kun he joutuun astuivat toisten luo.
"En; kuka hän on?"
Wharton nauroi.
"Kaitselmus tekisi viisaasti, jos antaisi lady Selinan kerran viikossa kuulla tämän kysymyksen — teidän äänellänne! No niin, hän on personallisuus — lordi Alresfordin tytär — naimaton — rikas — pitää 'salonkia', tai luulee pitävänsä — johtaa monen ihmisen elämää ja kohtaloa — tai luulee johtavansa — mikä itse asiassa onkin samaa lady Selinalle. Hän haluaa hartaasti tutustua teihin. Luuletteko voivanne olla ystävällinen hänelle. Siinä hän on — sallittehan minun esittää? Hän kuuluu päivällisseuraamme."
Samassa Marcella esitettiin pitkälle, valkoveriselle naiselle, jonka päätä koristi hyvin kuosikas musta, punanauhanen hattu ja joka suosiollisesti ojensi hänelle kätensä.
"Olen kuullut niin paljon teistä puhuttavan!" sanoi lady Selina heidän yhdessä astuessaan käytävää pitkin ruokasaliin. "Kuinka suurenmoista, että olette ruvennut sairaanhoitajattareksi."
Marcella naurahti jotenkin väkinäisesti.
"Mitä vielä", sanoi hän, "meitä on vaikka kuinka monta."?