"En niin mitään", vastasi Marcella rauhallisesti. Mutta äkkiä vastustamaton tunnesysäys pakotti hänet Hallinille uskomaan salaisuutensa. Hän pani sanomalehden pöydälle ja virkkoi oudosti naurahtaen:
"En kai minä voinut sitä tietää. Kaksi viikkoa sitten herra Wharton kosi minua."
Hallin ponnahti huudahtaen ylös tuoliltaan. "Ja hän sai teiltä rukkaset?"
Marcella nyökähytti päätänsä ja sitten hän harmikseen huomasi silmänsä vettyvän hänen tahtomattaan ja suostumuksettaan ja aivan mielettömästä syystä.
Hallin astui oikopäätä hänen luokseen.
"Sallitteko minun paiskata kättä kanssanne?" sanoi hän puolittain häpeissään tunnepurkauksestaan, mutta loistavin kasvoin. "Kas niin! pöllö minä olen! Nyt emme enää puhu sanaakaan siitä — paitsi lady Selinasta. Oletteko nähnyt hänet?"
"Kolme tai neljä kertaa?"
"Minkä näköinen hän on?"
Marcella epäröi.
"Onko hän lihava — ja neljänkymmenen korvissa?" uteli Hallin innokkaasti. "Antaako hän Whartonille selkään?"