Hän nosti käsivartensa ylös ja painoi sormensa ristiin tummain, aaltoilevain hiustensa päälle.
"Olkihattujen valmistamisen voisin uudelleen elvyttää, parempaa opetusta ja parempia malleja minä heille antaisin. Asunnot rakennettaisiin uudelleen. Isä kyllä antaa kylän minun huostaani, jos vain hankin rahaa. Seurakuntaan perustetaan komitea, jonka tehtävänä on pitää huolta almuista. Siihen tietysti Hardenit valitaan. Vanhat työläiset saavat eläkkeen, joka heille kohtuuden mukaisesti on tuleva.
"Silloin ei enää ole olemassa toivotonta vanhuutta eikä matelevaa riippuvaisuuden tunnetta. Työmiehet pääsevät osallisiksi siitä voitosta, minkä maa tuottaa. Eikä ainoastaan Mellorissa! Kun kerran pääsee valtaan, voi hallita ja tehdä onnelliseksi vaikka puolet kreivikuntaa."
Vilkkaasti kuvastui hänen muistissaan uudelleen sarja henkilöitä ja kohtauksia, joita hän oli tarkannut käydessään iltapuolella Mary Hardenin kanssa kylässä.
"Niinkuin palvelijain silmät vartioivat emäntäänsä" — nämä sanat johtuivat hänen mieleensä, kun hän ajatteli itse liikkuvansa mökistä mökkiin. Sitten häntä hävetti ja suuttuneena hän karkoitti vertauksen mielestään. Riippuvaisuus oli köyhien kirous. Hänellä ei ollut muuta tehtävää kuin opettaa heitä omin jaloin seisomaan pystyssä ja näyttää, että hekin olivat ihmisiä. Mutta tietysti he ovat kiitollisia ja helposti ohjattavia. Äly ja innostus antavat valtaa — sitä valtaa, mitä hyvän palveluksessa tarvitaan.
Sosialismin päästyä valtaan eivät nämä ominaisuudet tietenkään merkitse enää niin paljoa, koskapa niitä ei enää yhtä paljon tarvita. Mutta meidän aikamme on tuskin näkevä sosialismia toteutettuna järjestelmänä. Meidän on muistettava, että elämme murrosaikana. Sitä eivät Cravenit milloinkaan myöntäneet, mutta Marcella älysi sen. Hän alkoi pitää itseään paljon kokeneempana kuin ystäviään.
Riisuutuessaan hän oli vielä tuntevinaan Hurdin lasten hyväilevät kätöset polvillaan, ja hänestä tuntui melkein siltä, kuin ilmenisi niissä satojen muiden avuttomain olentojen rukoileva kosketus.
Hän oli juuri nukkumaisillaan, kun hänen mieleensä välähtivät hänen omat sanansa Aldous Raeburnille: —
"Kuinka valmiit ollaan astumaan tähän vastuunalaiseen toimeen, mutta minkälaiset ovat sitten tulokset!"
Hänen täytyi naurahtaa itselleen. Pian hän vaipui unien maailmaan, mutta siinä ei Aldous Raeburn näytellyt suurtakaan osaa.