"No niin", sanoi lordi Maxwell jälleen istahtaen, "puhukaamme nyt järkevästi asiasta. Älkää toki vielä menkö, lady Winterbourne."
"Kenties he juuri tällä hetkellä kihlautuvat", huudahti neiti Raeburn tukahtuneella äänellä, ja hänestä tuntui kuin pitäis taivaan syöstä alas.
"Ei, ei", sanoi lordi Maxwell hymyillen. "Ei vielä! Mutta valmistukaamme kumminkin siihen."
* * * * *
Sillä välin kaiken tämän tuskan ja hämmästyksen aikaansaaja istui taulukokoelma-huoneessa mukavassa Ludvig XV:n tyylisessä nojatuolissa Aldousin vieressä. Hän oli riisunut päästään suuren hattunsa, ja hänen mustakutrinen päänsä lepäsi nojatuolin kulmassa, muodostaen viehkeän vastakohdan sen vaalakkaa kultaa ja purppuraa vastaan. Vastapäätä häntä oli kaksi kuuluisaa Holbeinin muotokuvamaalausta, joihin hän aika-ajoin loi katseensa ikäänkuin salaisen vetovoiman vaikutuksesta, jota hän ei voinut vastustaa. Mutta hän ei ollut puhelutuulella, ja Aldous oli levoton.
"Olinko mielestänne epäkohtelias isoisällenne?" kysäisi hän äkkiä, odottamatta vastausta äskeiseen kysymykseensä, joka koski eräiden taulujen ikää.
"Epäkohteliasko?" huudahti Aldous hämmästyneenä. "Ei vähääkään. Luuletteko että me maanomistajat olemme niin haurasta ainetta, ettemme kestäisi pientä kiistelyä silloin tällöin."
"Tätinne piti minua epäkohteliaana", jatkoi Marcella. "Ja kai minä olinkin! Mutta tällainen koti ärsyttää minua." Ja pienellä huolettomalla liikkeellä hän vilkaisi olkapäänsä yli tauluihin. Hänen vieressään riippui alkuperäinen Velasquez, vastakkaisella seinällä suuri Titian-taulu ja sen vieressä verraton Rembrandt. Hänen oikealla puolellaan oli tuoli juotettua terästä, jonka muuan saksalainen kaupunki oli eräälle Saksan keisarille lahjoittanut ja jonka vertaista ei toista ollut Europassa. Brokaadiverhot akkunain edessä olivat erikoisesti tilatut Kaarle II:n vierailua varten Maxwell Courtiin.
"Mellorissa on kaikki vanhaa ja rapistunutta", jatkoi Marcella. "Sade virtaa sisään, suuressa hallissa ei ole ikkunaluukkuja, eikä meillä ole varaa hankkia uusia — ei ole varaa edes taulujen puhdistamiseen. Siellä minä taloa voin sääliä ja vaalia kuten poloista kyläämmekin. Mutta täällä —"
Hän silmäili ympärilleen ja kohautti olkapäitään.