Tuolloin tällöin kuului suden kammottava ulvonta, mutta Mikko ei tuota peljännyt. Hän oli teroittanut seipään kävelykepikseen; sillä ja vankoilla käsivarsillaan tiesi hän torjuvansa pedot päältään. Kotia omaistensa luokse paloi hänen mielensä. Hän tiesi siellä löytyvän kipua ja köyhyyttä, vaikka tosin ei hänelläkään ollut suuria tuomisia; mutta siellä löytyi sentään niin paljo lempeä ja lämpöä, niin paljo hyvää ja rakasta.
Jo pian ehti Mikko köyhiin kotinsa lämpöiseen suojaan, siellä kohtasi hän rakkaan vaimonsa ahkerassa työssä ja pienen poikansa terveenä ja iloisena. Se häntä vähiin suretti, ett'ei hänellä ollut tuomisiksi sen enempää; mutta nähdessään, miten iloinen ja tyytyväinen vaimonsa oli, haihtui surut kokonaan.
Heti läksi Mikko Pekan asunnolle. Surullinen näkö kohtasi häntä siellä: Pekka oli hänen poissa ollessaan tullut yhä huonommaksi ja makasi melkein tunnotonna, ja vaimo istui vuoteen vieressä täynnä tuskaa ja toivottomuutta; ilo ja leikillisyys oli Pekan hauskasta kodista kadonnut ja sijaan astunut synkkä murhe.
Ystävällisesti ojensi Mikko heille pakkasessa kylmettyneen kätensä. Sairas koetti sitä tavoitella: "ei minulla enää taidakkaan olla monta päivää elettävänä; mitenkä sitten vaimoni ja lapseni käynee?" sanoi hän.
"Älkäämme toivottomuuteen vaipuko!" sanoi Mikko. "Kaupungeissa käydessäni kävin erään hyväksi tunnetun lääkärin luona; hänelle kun juttelin tautisi laadun, antoi hän minulle lääkkeitä ja sanoi: 'mies ehkä paranee, jahka vaan käytetään nämät lääkkeet neuvoni mukaan!'"
"Tässä on myös vähän parempaa ravintoa sairaalle", sanoi Mikko ojentain Maijalle pienen mytyn. "Käyttäkää sitä säästävästi, sillä enpä nyt tiedä, mistä toista saada."
Mikon lähdettyä puhkesi Maija itkemään; häntä kovin liikutti tuollainen ansaitsematon ystävyys, eikä hän nyt osannut muuta kuin rukoilla Jumalaa palkitsemaan Mikolle vaivojaan.
Jättäen naapurinsa hyvään toivoon, lähti Mikko kotiansa.
Kun hän ehti porstuaan, kuului sisältä pojan ääni sanovan: "Eipä isä tuonutkaan makeeta kakkoo."
"Ei ollut tehtynä", kuului toinen ääni.