Ollessa yön jo puolille tulossa nousi Pekka ylös, kiskotteli ja jutteli: "kyllä sitä oli siinä, ja kyllä sitä kuulla kelpasi; mielelläni minä kuultelen tuommoisia asioita ja tänä talvena olenkin tullut puolta viisaammaksi! Mutta olleehan jo aika lähteä makaamaan, johan siinä kielikin kangistuu, koko ehtoon lukiessa. Annappas Kalle minulle yksi sanomalehti, että saan kotona lukea tankata; ihmeellistä, kun minullekkin on tullut lukuhalu, vaikka ei suinkaan minusta kunnon lukumiestä tule ikinä, mutta sittenkin!"
Useasti oli Pekan kanssa hänen iloinen tyttärensäkin, ja silloin sai lukija hellän silmäyksen palkkioksi, ja sepä riittikin.
Tuli taasen kevät, hanget sulivat metsistä ja jäät järvistä. Jo kuului metsästä rastaan laulu ja kyyhkysen kujerrus. Pianpa käkikin huuhutteli mäkirinteessä. Keväinen aurinko lämmitti ja kuivasi pellot, pientareille alkoi nousta nuorta ruohoa. Kylvön aika oli tullut, nyt ei mitään siekailemista, ja vaaleana pilvenä nousi tomu pellosta taivasta kohden.
Niimpä Ruuhkajärven takanakin. Siinä, missä likimain parikymmentä vuotta takaperin oli vetelä korpi ja jylhä kuusikko, jossa orava hyppeli tirskuen ja sudet ilman vaaratta poikia laittelivat, siinä nyt vankat hevoset vetävät äestä perässään ja mies vakaana heittelee siementä laveaan peltoon. Työ, ahkera, uupumaton työ, on tämän aikaan saanut; niin on aina käynyt ja yhäti vieläkin käy rakkaassa Suomessamme.
Mäen Pekan torpan luona pannaan perunoita. Sinne on kokoontunut molempain torppain väki; Mikko siinä vakavana astelee auran perässä, toiset ripottelevat siementä avonaiseen vakoon. Kukaan ei näytä kerkeävän pitkiin puheisiin.
Pekka sentään aina yhtä ja toista juttelee. "Kas tuossa", sanoo hän, "perunan puolisko, leveä kuin pahkavati; asetetaanpas se tuohon kauniisti, itu ylöspäin, niin kasvaa siitä perunoita, joita syksyllä tuskin kangella väännellen ylös saadaan! Mutta mitä sinä, tyttö riivattu, teet? Asettelet siemenet kuin hutilus; kas tuossa kyynärä väliä ja taas aika kasa! mitäs tuommoisesta tulee?"
"Kasvaa oikein ankaria pulmuja siihen paikkaan, missä on siementä runsaasti", ilkkui tyttö, heittäen kiharat pois hehkuvilta kasvoiltansa.
"Kyllä sinun opetan; jos et kauniisti asettele perunoita, saat mennä pois koko maalta!"
"Suurikin vahinko tuo olisi!"
Lähestyipä nyt perunan kylväjiä mies vakavilla askelilla. Siisti oli hänen pukunsa, vaikka karkea niinkuin työmiehen tavallisesti, tuttavan tavoin astui hän saralle ja sanoi: "hyvää päivää!"