"Varo ett'et toista kertaa kohtele minua tuolla tavalla!" sanoi Kalle, ja heitti Erkin vähän matkan päähän polulle, otti pyssynsä ja läksi päätään kääntämättä astuskelemaan kotiansa kohden.
Kallen vakava puhe ja maltillinen käytös sai Erkin ajattelemaan sopimatonta tekoaan. "Hän olisi minun voinut rutistaa kuoliaaksi niinkuin rotan, mutta sitä ei hän kumminkaan tehnyt. Hän on parempi mies kuin minä! Mutta tälle seudulle en jää; täällä muistuttaa kaikki hänestä, jonka kerran luulin minua rakastavan ja jota rakastan yhtä tulisesti kuin kukaan muu! Miksi antausinkaan noihin suloisiin houreisin? Miksi vasten tietoani säilytin toiveita sydämmessäni, viimein tuli niistä kumminkin loppu?"
Tämän päivän perästä ei Erkkiä näillä seuduin näkynyt. "Menen mailmalle", oli hän lähteissään sanonut.
Mitähän tuokin tietää, ajatteli Kalle kotia käydessään; millä tavalla lienenkään Erkkiä loukannut, kun hän minua noin kohteli? Kummallista!
Talvi tuli. Suru lisääntyi Alamaan torpassa, Kerttu makasi sairaana ja näytti pian muuttavan pois mailman taistelutantereelta. Useasti kävi Pekka vaimoinensa sairasta katsomassa, kävipä toisinaan Miinakin, mutta ujona kuten vieras.
Eräänä talvipäivänä läksivät miehet vähäksi aikaa yhtenä metsälle, Kerttu kun sanoi kyllä yksin viihtyvänsä. Tulipa silloin oven suuhun nuori kaunis tyttönen. Mäen Miina se oli, vaikka paljon muuttuneena. Surumielisyys loisti noista ennen niin vilkkaista ilomielisistä kasvoista; ne olivat saaneet vakavan, ajattelevan muodon.
Kauan katseli sairas ovensuussa seisovaa tyttöä, katseli hellin silmäyksin. Hän näki noista kasvoista entisen hilpeyden kadonneen, mutta miksi? sitä ei hän täydelleen voinut arvata.
"Tule tänne likemmäksi, tyttöseni", sanoi sairas lempeästi, "tule että saamme jotakin puhua ennenkuin kuolen?"
Hiljaa kävi Miina istumaan sairaan vuoteen laidalle, kyyneleitä herui hänelle silmiin ja hän kätki kasvonsa käsillään.
Sairas laski kuihtuneen kätensä tytön olalle. "Tyttöseni," sanoi hän, "sano minulle, mikä sinua vaivaa; sinä olet niin surullinen ja kelmeä. Jos se on salaisuus, usko se jo pian poismuuttavalle ystävällesi. Sano, tyttöni, se huojentaa sydäntä."