Äkkiarvaamattoman ihastuksen saattoi Fabiolalle se, kun hän sitä paitsi sai tietää, että Jubala erään vanhan kristityn naisen kautta oli oppinut rakastamaan kristin-oppia. Mutta siitä pitäin oli hänen miehensä ruvennut kohtelemaan häntä yhä julmemmin, ja tänä aamuna oli hän suorastaan uhannut ampua Jubalan.
"Onko avioliittosi sitten aina ollut niin onneton?" kysyi Fabiola osanottavasti.
"Aina, olletikin sen päivän jälkeen, kun Hyfaksille kerroin, että eräs muukalainen, Eurotas nimeltä, kerran oli tarjonnut minulle kätensä. Ah, sepä oli todellakin vaarallinen ihminen, täynnä pahoja intohimoja ja perin tunnoton! Sen ilkiön nimeen liittyy niinikään tuskallinen muisto".
"Mikä se on?" kysyi Orontius.
"Kun hänen piti lähteä Roomasta, jätti hän minulle toimeksi valmistaa kahdenlaista myrkkyjuomaa hänelle. Toisen, joka oli aiottu muuanta vihamiestä varten, tuli olla tappavan, toisen sitä vastoin tuli saattaa vain muutaman tunnin kestävään horrokseen. Hän tuli hakemaan pulloja, mutta juuri kuin minä olin selittämäisilläni hänelle, että kuolettava myrkky oli pienessä pullossa eikä suuressa, kuten olisi voinut otaksua, yllätti meidät mieheni, joka mustasukkaisuuden valtaamana ajoi tuon hirmuisen miehen ovesta ulos. Pelkäänpä sen vuoksi, että jokin erehdys on voinut sattua, joka on tuottanut kuoleman sille, jolle se ei ollut aiottukaan".
Fabiola ja Orontius katsahtivat merkitsevästi toisiinsa ja ihmettelivät itsekseen Jumalan oikeudenmukaista sallimusta. Silloin päästi nainen yht'äkkiä kimeän huudon. Nuoli oli lävistänyt hänen rintansa. Fabiola vastaan-otti hänet syliinsä ja Orontius huomasi mustat kasvot, jotka irvistellen tirkistivät puutarhan-veräjästä sisään. Ravakan hevosen selässä nelisti seuraavassa tuokiossa numidialainen jousimies paikalta pois, partialaisten tavan jälkeen jousi seljässä.
Nuoli, jonka hän juurikaan oli ampunut, oli huomaamatta sujahtanut Fabiolan ja Orontiuksen välitse ja oli valitettavasti liiankin tarkasti sattunut maaliinsa.
"Tahtoisitko kuolla kristittynä, Jubala?" kysyi Fabiola naiselta, joka verissään lepäsi hänen sylissään.
"Koko sydämestäni", oli vastaus.
"Uskotko sinä kolmiyhteiseen Jumalaan?"