Tuskallisten unien vaivaamana nukkuja heittelihen sinne tänne vuoteella. Hänen edessään häämöttää etäisyydessä kaupunki, jonka läpi virtaa kirkasvetinen joki. Virralla nostaa eräs laiva ankkurin; laivan kannella seisoo joku, joka viuhtoo hänelle jäähyväisiksi kirjatulla huivilla. — — Kuva muuttuu toisellaiseksi. Laiva taistelee korkeassa aallokossa hirmumyrskyä vastaan, mutta sama huivi liehuu ylhäällä mastossa. Nyt törmää laiva karille ja uppoaa, laivassa olijain kamalasti huutaessa syvyydestä. Ainoastaan päämasto loistavine viirineen näkyy vielä kuohuvien aaltojen yläpuolella, kunnes mustasiipinen olento, ympärillään vesilintuja ja kädessään soihtu, lentää sinne, riuhtaisee viirin irti mastosta ja pitelee sitä raivoisassa vihan vimmassa nukkuvan edessä, joka näkee siihen leimuvin kirjaimin kirjoitetun sanan "Nemesis". — —
Mutta jo on aika meidän katsoa, miten on laita Syran, joka sillä välin ei ole turhaan rukoillut ja taistellut. Myrsky hänen sydämessään oli laannut; hän oli saavuttanut rauhan. Semmoinen oli hän, kun Agnes, ilosta loistavana, saapui hänen luoksensa ilmoittaakseen, että hänellä oli iloinen uutinen kerrottavana. "Hallitsijattaresi on luovuttanut sinut minulle", sanoi hän; "huomenna annan noutaa sinut, ei orjana palvellaksesi minua, vaan tullaksesi vapaaksi, tullaksesi minun sisarekseni".
Mutta Syra, sen sijaan että olisi iloinnut, muuttui kasvoiltaan aivan surulliseksi ja vastasi vapisevalla äänellä: "Onhan kovin ystävällistä sinun puoleltasi, jalo Agnes, että niin paljon ajattelet minun parastani, mutta suo anteeksi pyyntöni: anna minun pysyä sinä mikä olen".
"Mutta miksi?" kysyi Agnes ihmeissään.
"Siksi", vastasi puhuteltu, ja suuret kyynelkarpalot vierivät hänen poskiaan pitkin, "koska luulen, että minä täällä olen sillä paikalla, minkä Jumala on minulle määrännyt. Minä tiedän, että Fabiola on sinulle rakas. Mimmoinen jalo sielu, mimmoinen ymmärrys hänellä on! Mimmoiset lahjat ja ominaisuudet! Jospa vain totuuden valo häntä elähyttäisi, mitäpä saisikaan hän aikaan kristittynä! Ja että hän saataisiin kristinoppiin taipumaan, sitä rukoilen yötä päivää, se on minun pää-ajatukseni. Elää hänen edessään kristillistä elämää, vaikkapa heikkoudessakin, ja opettaa häntä rakastamaan sitä — sen olen minä ottanut tehtäväkseni".
"Sinä olet voittanut, sisko!" huudahti Agnes syvästi liikutettuna. "Minä luovun sydämeni mielihalusta. Pitkitä niinkuin olet alkanut, uskovana, rukoilevana, ja työsi ei ole jäävä hedelmiä vaille!" Samassa astui huoneeseen orja ja ilmoitti, että kantotuoli odotti ulkona. Nuori patriisitar sanoi nyt sydämelliset jäähyväiset ja poistui.
Neljäs Luku.
Yöllisinä hetkinä.
Sill'aikaa kuin Agnes kantotuolissaan lähestyy vanhempainsa kotia, on Fabiuksen talossa noussut aika meteli, ainakin siinä osassa rakennusta, joka oli orjattarille määrätty.
Kun näet Syra toisen kerran tahtoi sidottaa haavansa, kaipasi hän tuota kirjailtua huivia; mutta Eufrosyne sanoi, että sen täytyy löytyä ja lähti orjattarien kanssa sitä etsimään. Etsiminen oli kuitenkin turha. Suopea hoitajatar-vanhus, joka arveli orjatyttö-paran kätkeneen kallisarvoisen huivin, ostaakseen sillä vastedes itsensä vapaaksi, valitti haikeasti sen katoamista, ja Syran itsensä mielestä oli se, vaikka toisista syistä, vieläkin haikeampaa. Että kukaan ylhäisistä vieraista olisi juljennut viedä jotakin vierasvaraisen isännän talosta, niin, kenenpä päähän se olisi juolahtanut! Kun ei sitä tarkimmallakaan etsimisellä löydetty, uskoi Eufrosyne lopulta ihan varmasti, että se oli noitumisen kautta kadonnut, eikä hän voinut muuta luulla kuin että musta Afra, jonka silmätikkuna hän tiesi Syran olevan, oli tyttö parkaa kiusatakseen tämän ilkeän tempun toimeenpannut. Numidiatarta pidettiin toisena Canidiana (Canidia on Horatiuksen teoksista tunnettu kuuluisana noita-akkana Keisari Augustuksen ajoilta). Sillä tekosyyllä, että hän muka keräili ruohoja ja kaunistus-aineita, joilla oli tehoisa vaikutus ainoastaan siinä tapauksessa, että ne poimittiin täysikuun aikana, lähti Afra, Eufrosynen voimatta sitä estää, valmistamaan, kuten vanha hoitaja epäili, kuolettavia myrkkyjä tahi ottaakseen osaa fetishi-pappien irstailupitoihin tahi yhtyäksensä niitten kanssa, joille hän maksua vastaan jakeli neuvojaan tahi kauppasi taikakeinojaan.