"Mutta jos pyyntösi hyljätään?"
"Niin ei voi käydä! Se on mahdotonta!" huusi Fulvius ikäänkuin kiristyspenkissä, kun vain ajattelikin sitä. "Se on oikeudellinen, ansionmukainen vaatimus. Sitä ei voida minulta kieltää".
"Älä hätäile liiaksi, nuori ystäväni! Moni on, kuten sananlasku sanoo, satulansakarasta tuiskahtanut maahan. Entäpä siis, jos oikeutesi sinulta kielletään?"
"Silloin minä olisin mennyttä miestä! Samassa olisivat kaikki toiveeni porona. Siinäkin tapauksessa minun täytyy pois täältä".
"Luuletko siis, että Efraim koronkiskuri, jolle olet niin paljon velkaa, ilman muuta päästää sinut karkuteille? Etkö huomaa, että kaikki, mitä sinulle voi tapahtua, riippuu yksistään siitä, mitä huomispäivä tuo mukanaan? Mutta terästä luontosi. Kaiken tämän olen esiintuonut kehottaakseni sinua rohkeuteen".
Nukkumista ei Fulviuksen tietysti ollut ajatteleminenkaan. Rauhoittuakseen ja jäähdyttääkseen tulikuumaa otsaansa lähti hän ulos. Kylmän kipakka yö-ilma teki hänelle hyvää. Ilman varmaa päämäärää kulki hän rientäen eteenpäin, aina vaan eteenpäin, kunnes vihdoin seisottui Tertulluksen vankilan ulkopuolella. Olihan hän jo lukuisia kertoja uskotellut itseään, että tuo jalo roomatar oli pilkannut häntä ja häpeällisesti hyljännyt hänen naimatarjouksensa — ja kuitenkin tunsi hän, että tytön käsi oli hänelle rakkaampi kuin hänen päänsä. Eikö kuolin-iskua vieläkin voisi väistää? Hän päätti vielä kerran koettaa ja, jos mahdollista, pelastaa hänet.
Päivän tunnussanan kun tiesi, oli hänen helppo päästä sisään, ja hän saatatti itsensä jalon Agneen koppiin. Agnes ei säikähtänyt eikä pyrkinyt pakoon, vaan seisoi tyynenä hänen edessään ja virkkoi lempeällä äänellä: "Fulvius, jätä minut rauhaan ainakin täällä. Minulla on elettävänä enää muutamia tunteja, anna minun viettää ne rauhassa".
"Minä olen tullut, jalo Agnes, tehdäkseni nämä tunnit vuosiksi ja tarjotakseni sinulle onnea rauhan asemesta. Vielä kerran uudistan tarjoukseni ja lupaan sinulle elämän yhdessä käteni kanssa. Tämä on viimeinen kerta".
"Enkö ole sanonut sinulle, että olen kristitty, ja tuhat kertaa mieluummin annan elämäni kuin kiellän uskoni".
"Sinulta ei vaadita kumpaakaan, jos tahdot seurata minua. Vankilan ovet ovat minulle avoinna. Pakene minun kerallani elääksesi kaikista keisarillisista edikteistä huolimatta onnellisena minun rinnallani!"