"Mihin on rinnastain rientänyt rauha?
Sorttunut sieluni raittius?
Myrsky nyt alati powessain pauhaa,
Mennyt on entinen wapaus?"
"Ennen ma juokselin talosta taloon,
Miellytin impejä ilossain;
Nyt minut murhe waan työntäpi saloon, —
En löyä sielläkään lepoain."
"Ennen ma juttelin jalosti juuri,
Laskelin lauseita lystiksäin;
Nyt olen ääneti aiwan kun muuri,
Kaino ja kehnokin mielessäin."
"Ennen ma kantelen ääressä lauloin,
Sowitpa soitolle sormeni;
Nyt owat kyntäni kiedotut pauloin,
Ei taho taipua ääneni."
"Muutos on julmasti murhannut mielein,
Toimeista tarkkaista rajuttanut —
En toki walittawan soisi kielein;
Tyydyn, waikk' taiwas on pimiänyt."
"Nyt wasta wiisaus wirwota alkaa,
Luonnonkin salaisuus selwiäpi:
Yksin en ole, min astupi jalka;
Tuttuja on mulla salossaki."
"Taiwahan piiri ja luonnonkin luodut —
Eläimet, linnut ja wirrat ja puut —
Owatpa opiksi minulle suodut,
waikk' heitä siksi en omistanut."
"Lintu se laulapi rakkaudesta,
Luwaten ikuisen lempeyden;
Wirtapa wirkkapi kaipauksesta;
Lehdissä näen katowaisuuden."
"Mutta myös jaloa wahwuutta wannoi
Wuori, kun silmäni sinne loin,
Järkähtämätöintä älyä annoi,
Woimaa, ett' kuormani kantoa woin."
"Sitte jos katselen piiriä taiwaan —
Tähdet ne tuikkawat taukomata,
Lupaawat lujasti jälestä waiwan
Onnea, iloa loppumata —"