"— — — Pitää minun Paawosta ja Lowisasta myöskin teille muutaman sanan ilmoittaa. Minä pidän onnena, että sattuin joutua tänne, sillä he owat minusta juuri kuin wanhat ystäwät eli sukulaiset. He asuwat ainoastaan puolen penikuorman meiltä ja oliwat kohta minua terwehtämässä, kuin tulin. Mieheni pitää Paawon suuressa arwossa, ja se ansioitetaan hänelle kaikilta pitäjässä. Käwin minäkin jo kerran heitä katsomassa — ja kuinka hupa ja lystiä oli olla heidän siistissä ja somissa suojissa! — He näyttiwät minusta niin onnellisilta, ja heidän rakkaudensa niin palawalta, kuin hää-päiwänä. Minä sanoinkin heille tämän — ja Paawo seisoen waimonsa wieressa, joka piti lasta sylissä, sanoi ilo kyynelillä: 'jaa, onnellinen olenkin tosiaan — Herra on siunannut minua runsaammin, kuin että olisin ansainnut sen. Minä olen warakas ja olen iloinen siitä waimoni ja lasteni puolesta. Ja tämä werramatoin waimo! — hänen kanssansa tuli kaikki onnellisuus taloon. Sowinnossa me on elätty; hänen tahtonsa on minun lakini, ja hänen suurin ilonsa, noudattaa minun mieltäni. Hupa on minulla aika työssä, kuin tiedän työtä tekewäni hänen ja hänen lastensa tähden; kuin iltasella wäsynynnä tulen kotia, wirwoittaa minua hänen suloiset sanansa. Ihana on hänen parissa kesä; mutta näin talwella, kuin myrskyt ja rajuilmat mellastawat ulkona, ja me tulen ääressä lausumme muinaisista ajoista eli lapsistamme, silloin wasta tunnen minä oikein awio-yhdistyksen suloisuutta. Ja wielä onneni pääkökseksi on Herra suonut meille noita lapsia, äitinsa kuwat. Ensimmäiset sanat, joita saiwat sanotuiksi, osottiwat, että rakastawat minua — äitinsä opettamia! Ah, hywä rouwa! minä en toiwo teille suurempata onnea, kuin minkä itse nautitsen; tyytykäät siihen —' — Näin lausui Paawo, ja hänen waimonsa pyhki pois muutaman ilo-kyynelen silmistään ja minäkin tulin liikutetuksi. — Minä olen tosin onnellinen, mutta he owat onnellisemmat ja minun ainoa toiwotukseni on, että Paawon toiwotus täytettäisi! — — —"
"Lotta."
Lehtiarvostelut Niilo Aejemelaeuksen Haaksirikko -teoksesta kirjoittivat Borgå Tidning (1839) ja Oulun Wiikko-Sanomat (1841):
Borgå Tidning no 22, 16.3.1839:
Haaksirikko, Suomalainen perustuskielinen Taru. Niilolta. (Den förolyckade båten, Finskt original, af Nils) Helsingissä, J. C. Frenckellin ja Pojan Kirjapajassa 1838. (84 pag. 8:o; pris 1 Rub.)
Den skrift, som bär ofvananförda titel hör till antalet af de få originaler på prosa, som finska literaturen har att framvisa. Såsom tillika behandlande ett inhemskt ämne, lärer den, om man undantager hvad i tidningar och tidskrifter blifvit infördt, vara ensam i sitt slag.
Af bokens hufvud tendens tycker man sig kunna sluta att Förf. är en man, som vill verka godt bland allmogen. En sund moral framlyser öfverallt, lika ofta uti handlingen som i ordet. Någon gång är ordrikheten för stor — ej dock i jemförelse med mängden af utländska noveller, men i förhållande till ämnets naturliga fordran. En och annan sida hade kunnat umbäras utan men för det hela. Den som finner nöje i Kultala skall äfven genomläsa denna anspråkslösa skrift, som visserligen uti en jemförelse med denna förlorar i afseende å uppfattningens rikedom, låt vara äfven uti språkets skönhet, men städse, bibehåller, hvarje person vid en charakter, lika finsk, som språket och ämnet. Förf. hör ej till dem, som hellre dväljas inom Bibelfinskans snäfva bojor, än de ur det i folkets mun lefvande språket hemta uttryck för sina tankar. Det kan derföre icke undgå, att ej läsaren, anträffar ett eller annat ord, som ej öfverensstämmer med hans dialekt. För öfvergifvande af allmänt godkända uttryck i oträngda fall kan Förf. dock ej beskyllas. Stilar och papper kunna icke klandras, men priset är öfverdrifvet. För ståndspersoner är det väl af ringa vigt, om de betala 1 Rub. eller halfva summan; men då boken bör bland allmogen kunna påräkna de flesta köpare, vore utan tvifvel tjenligast så väl för förläggare som köpare, att den äfven såsom inbunden såldes till lägre pris än den nu kostar häftad. För att hugna dem, som kunna anse, att det endast är asketiska såritfter, som genom våra finska kolportörer böra bland allmogen utspridas, bör Ref. tillägga, att Prostens skriftetal finnes infördt från början till slut.
Oulun Wiikko-Sanomia no 51 18.12.1841:
Haaksirikko, Suomalainen perustuskielinen Taru. Niilolta. "Parempi pyy käissä Kuin kaks'oksalla". "Hywä huonoonki tyytyä Parempata odottaissa."
Tämä Suomesa ensimmäinen ja ainoa perustuskielinen Taru on jo kolme wuotta ollut Suomen kansalle tarjona, mutta on kuitenki tääll' tienoin wähin tuttu eli aiwan outo, ehkä se kielensä ja erinomattain aineensa puolesta on kaunis ja siitä arwosta, että se likimäärin ansaitteepi sian Kultalan siwulla, ehk'ei juuri kielensä puolesta. Kumma on, ett' ei tästä kirjasta wielä ole, meijän tieten, mitään mainittu Suomen Sanoma lehisä niisä tienoin, josa se syntyi. Olemme siis luulleet welwollisuuemme olewan tietää antaa, ehkä myöhallaisesti, Suomen kansalle näisäki tienoisa, semmosen kirjan löytymän ja siitä lausua muutamia sanoja.