Hlestakov. Kyllä; kirjoitan välistä niihinkin. Olenhan jo paljonkin kirjoitellut, niinkuin "Figaron häät", "Robert paholaisen" ja "Norman." Vaan kuka niitä kaikkia muistaa! Ja nuot kaikki olen vaan joutohetkinä kokoon kyhännyt. Aikomukseni ei ollut ruveta kirjailemaan, vaan herrat teaatterin-johtajat minulle aina sanovat: "mutta kirjoita kuitenkin, veliseni, jotain!" Minä arvelin itsekseni: "sama se, olkoon menneeksi." — Ja niinpä yhdessä illassa kirjoitin kaikki tyyni. Minulla on erinomaisen sukkela ajatusjuoksu. Kaikki, mitä on ilmestynyt nimimerkillä "paroni Brambeus", niinkuin "Toivon laiva" ja "Moskovan Sananlennätin", on minun kynästäni lähtenyt.
Anna Andrejevna. Noh, jopas jotakin! Tekö siis olette tuo paroni Brambeus?
Hlestakov, Aivan niin, ja minä korjaan heidän kaikki runonsakin! Smirdiniltä saan tästä toimesta neljäkymmentä tuhatta ruplaa.
Anna Andrejevna. Siinä tapauksessa "Juri Miroslavski'kin" luultavasti on teidän sepittämänne?
Hlestakov. Aivan oikein, sekin on minun tekemäni.
Anna Andrejevna. Kas, senpä heti arvasinkin!
Maria. Mutta äiti kulta, nimilehdessä seisoo että se on Sagoskinin kirjoittama.
Anna Andrejevna. Niin sehän on luonnollista, että sinun pitää tässäkin asiassa vastustaa.
Hlestakov. Aivan oikein, tuo kappale onkin Sagoskinin tekemä; — mutta on toinenkin "Juri Miroslavski", jonka minä olen kirjoittanut.
Anna Andrejevna. Noh, se onkin varmaan teidän kappaleenne, jonka luin. Ah, kuinka kauniisti se on kirjoitettu!