Anna Andrejevna. Tulepas, ystäväni, likemmäksi!
Päällikkö. Tsch! Tsch! Tsch! — Kuinka, kuinka, makaako hän?
Ossip. Ei vielä; hän vaan venytteleikse.
Anna Andrejevna. Sano minulle, ystäväni, mikä on nimesi.
Ossip. Ossip, armollinen rouva.
Päällikkö (rouvalleen ja tyttärelleen.) Älkää te nyt; kyllä minä! (Ossipille.) No, ystävä — onko sinua kunnollisesti syötetty?
Ossip. On toki; saan teitä nöyrimmästi kiittää, oivallisesti, ani oivallisesti.
Anna Andrejevna. Noh, sanopas minulle, isäntäsi — eikö niin — seurustelee paljon kreivien ja ruhtinaitten kanssa?
Ossip (syrjään.) Mitähän parasta olisi vastata? Minua on hyvin ruokittu, — ja siis perästäpäin ruokitaan vielä paremmin! (Ääneen.) Noh, kuinkas sitten! Kyllähän niitä on kreivejäkin.
Maria. Oh, Ossip kulta, kuinka sinulla on kaunis isäntä!