Päällikkö. Myöskin historian-opettajaanne tulisi teidän silmällä pitää. Että hän on tosi-tiedemies, näkyy jo ensi silmäyksellä. Hän on hankkinut hirveän paljon tietoja, mutta innoissaan hän unhottaa itsensä ja esityksensä. Kerran kävin itse hänen esitelmäänsä kuuntelemassa. Hänen puheensa assyyrialaisista ja babylonialaisista kävi vielä laatuun; mutta kun hän Aleksanteri suureen pääsi, niin on mahdotonta sanoa, kuinka hänen kävi! Jumal'auta, luulipa valkean olevan valloillaan! Innoissaan hän hyppäsi alas kateederista ja paiskasi tuolinsa lattiaan. Aleksanteri suuri oli tosin mainio sankari, mutta eihän kuitenkaan ole luvallista koulun huonekaluja rikkoa ja saattaa kruunulle kulunkeja.
Koulujen tarkastaja. Aivan niin, mies on hiukan kuumaverinen. Olen häntä siitä monta monituista kertaa muistuttanut ja nuhdellut… mutta hän vastaa: "niin, voipi kyllä niin olla, mutta minä olen valmis tieteelle henkenikin uhraamaan!"
Päällikkö. Se on salliman selittämätön laki: toinen on viisas, vaan juoppo, toinen irvistää niin kamalasti, että ajaa jumalatkin tuvasta pellolle.
Koulujen tarkastaja. Niin, minä vaan sanon, Jumala varjelkoon opettajatoimesta. Jokainen tahtoo sekaantua asiaan ja näyttää jotakin ymmärtävänsä!
Päällikkö. Niin, niin, mitäpä näistä kaikista, mutta tuo kirottu inkognito! Äkkiä pistää nokkansa keskeemme sanoen: "kah täälläkö te lapseni olettekin! Kuka teistä on piirituomari?" "Liapkin-Tiapkin." "Tuokaa tänne se Liapkin-Tiapkin!… Ja kuka sairashuoneen talousmies?" "Semljanika." "Tuokaa tänne heti se Semljanika!"… Sepä se juuri onkin kaikkein ilkeintä!
Toinen kohtaus.
Edelliset. Postimestari.
Postimestari. Sanokaa minulle, hyvät herrat, mikä virkamies tänne tulee?
Päällikkö. Ettekö sitä jo ole kuulleet?
Postimestari. Herra Bobtschinski on minulle siitä asiasta puhunut. Hän kävi äsken luonani postikonttorissa.