Tahi jotakin sen kaltaista?… Tällä hetkellä en muista niitä aivan tarkkaan. Mutta eihän se mitään tee. Runojen sijaan tarjoan teille mieluummin rakkauteni, heti teidän silmäyksestänne…
(Siirtää tuolinsa likemmäksi.)
Maria. Jumalani, rakkaus!… En ensinkään tiedä, mitä rakkaus on… Rakkaus, siitä en koskaan tietänyt…
(Väistyy tuolineen.)
Hlestakov. Minkätähden noin siirrätte pois tuolianne? Hauskempihan olisi istua lähellä toinen toistansa.
Maria (Yhä siirtyen tuolineen). Miksi juuri lähellä? Yhtä hyvä on istua kauempanakin.
Hlestakov (Lähestyen). Miksi niin kaukana. Yhtä hyvin lähempänä.
Maria (Vetäytyy kauemmaksi.) Ja minkä tähden?
Hlestakov (Lähestyy tuolineen). Teistä vaan näyttää, että olemme lähellä, mutta ajatelkaa, että olemme kaukana… Oi, neitiseni, kuinka autuas olisin, jos saisin sulkea teidät syliini!
Maria (Katsahtaa ikkunan puoleen). Kas, mikä tuosta ikkunan sivutse lensi? Oliko se varis vai muu lintu?