Hlestakov (Suutelee häntä olkapäälle ja katsoo ikkunaan). Varis se Oli.
Maria (Nousee närkästyneenä.) Ei, tuo jo on liikaa… Moista rohkeutta…
Hlestakov (Pidättäen häntä). Anteeksi, neiti, suokaa anteeksi! Rakkaudesta sen tein, rakkaudesta, puhtaasta rakkaudesta…
Maria. Te pidätte minua tuollaisena maalaistyttönä…
(Koettaa päästä erilleen hänestä.)
Hlestakov. Rakkaudesta se tapahtui, pyhimmästä, puhtaimmasta lemmestä. Vaan pilanpäin minä teitä suutelin, Maria Antonovna; älkää siitä minuun suuttuko! Olen valmis polvillani rukoilemaan teiltä anteeksi. (Lankee polvillensa.) Voi, antakaa kuitenkin anteeksi, antakaa anteeksi! Näettehän, että polvillani teitä rukoilen.
Kolmastoista kohtaus.
Edelliset. Anna Andrejevna.
Anna Andrejevna (Huomaa Hlestakovin olevan polvillansa). Ah, minkälainen asema!
Hlestakov (nousten seisaalleen). Piru vie!