Näillä retkillä tuli Hainari läheiseen suhteeseen rajapitäjien kansan kanssa. Ensinnä katseli hän niitä kansatieteilijän uteliailla silmillä, sitten oman kansan jäseninä, jotka olivat paljon kovaa kokeneet, joita oli suuresti laiminlyöty ja joille tämä laiminlyönti oli hyvitettävä.
Näin avautui hänelle rikas maailma, joka tuotti hänelle paljon huvia ja paljon iloa, paljon mielenkiintoa. Ja hänen rinnassaan syttyi voimakas rakkaus Karjalan kansaan, etenkin rajapitäjien, joka rakkaus vähitellen saattoi hänet tarmokkaaseen toimintaan sen hyväksi.
Kerron yhdestä tällaisesta retkestä, joka erittäin voimakkaasti vaikutti häneen ja joka tietääkseni ensi kerran ohjasi hänet suoranaiseen toimeen Karjalan kansan hyväksi.
Teimme metsästysretken Suojärvelle ja Korpiselkään. Ammuimme yhteensä viisi karhua. Retkemme teimme uudelta vuodelta päästyä v. 1886. Se ei ollut pelkkä tavallinen metsästysretki. Puen sen elämäni rakkaimpien, kauneimpien muistojen joukkoon. Kulimme suuria saloja ja ihailimme kaunista talvista luontoa, raskaita lumitaakkoja kantavia kuusipylväistöjä, mahtavia honkia ja lumiseinämiksi muodostuneita rikeikköjä. Oikoteillä kulki tie välistä nuoren metsän läpi. Lumi oli painanut puut luokille. Oli aivan kuin lumitunnelin kautta olisimme kulkeneet. Mutta tunnelin, jonka katossa tuhannet kiteet kirkkaina kimaltelivat.
Ja kun karhun olimme kaataneet, hiihdimme kilvan kiertäjiemme kanssa halki salon, poikki aukeitten majataloomme, ja kuumana ja terveenä virtasi veri suonissamme.
Samalla oli retkemme kuin kansatieteellinen tutkimusmatka. Majailimme monessa vanhassa, suuressa savupirtissä, jotka nyt ovat vanhuuttaan kaatuneet. Ne olivat täynnä merkillisyyksiä. Pylväät, räystäät, ikkunapielet kauniisti leikatut, uuni suuri ja komea, sintsoi tuvan vieressä ja sen toisella puolella väljä sarai. Me kyselimme ja katselimme joka kohtaa, ja iloitsimme kaikesta, mitä opimme.
Huomiomme kiinnitimme myös kansan kieleen. Jokaisen hauskan sanan, jokaisen mukavan lauseparren koetimme panna mieleemme. Kyytimiehemme Bloigu oli erittäin sukkela sanasutkauksien antaja, mutta runsaalla mitalla sai hän takasinkin.
Ihmisten kanssa puhelimme, tiedustelimme heidän elämäänsä, olojansa, ystäviksi tulimme. Onpa moni tällä retkellä solmittu tuttavuus ja ystävyys kestänyt kautta elämän iän.
Lisäksi olimme nuoria, iloitsimme kaikesta, laskimme leikkiä.
Mutta en tästä matkastamme aio laajemmalti kertoa, niin hauskaa kuin sitä onkin muistella. Rajoitun kertomaan yhden yhtymän ja sen seuraukset.