Hainari ajoi ensimäisenä tätä asiata. Jo v. 1884 Sortavalassa, yleisessä kansakoulukokouksessa hän esitti ohjelman tälle toimelle. V. 1887 saatiin viimein kurssit aikaan ja niiden johtajaksi tuli Hainari. Erinomaisen innokkaasti ja lämpimästi koetti hän kehittää ja sivistää näitä oppilaitaan, kasvattaa heissä isänmaallista mieltä ja herättää vastuunalaisuuden tunnetta.
Kun ensimäinen tarve oli tyydytetty, herkesi valtio näitä kursseja ylläpitämästä. Toisessa muodossa ja toisten jatkamana on vieläkin olemassa Sortavalassa n.k. kiertokoululaitos, joka nauttii valtion kannatusta.
Kiertokoulun tehtävänä oli valmistaa alaa kansakoululle. Erinomaisen innokkaasti ryhtyi Hainari puuhaamaan kouluja rajapitäjiin. Hän oli väsymätön neuvomaan, suunnittelemaan, kirjoittamaan näiden koulujen hyväksi. Toinen koulu toisensa jälkeen kohosikin luomaan valoa ja kylvämään sivistyksen siemeniä Karjalan kansan keskuuteen. Luonnollisesti oli tässä puuhassa monta muutakin osallisena, mutta erittäin suuret ovat Hainarin ansiot niiden suhteen. Oikeastaan vaatisi jokainen koulu oman historiansa, mutta se veisi meitä liian laajoille aloille.
Koulupuuhat tuottavat aina monenlaisia vaikeuksia. Milloin on vaikea saada paperia kuntoon, milloin ei ole varoja saatavissa, koululla on monenlaisia vastustajia, kyläkunnat joutuvat riitaan keskenään koulunpaikasta, ja paljon muuta. Kaikenlaisissa tällaisissa asioissa käännyttiin Hainarin puoleen ja hän oli aina valmis auttamaan ja auttoikin. Näissä kouluasioissa sai hän paljon kirjeitä, joista toiset olivat varsin lystikkäitäkin. Muuan lopettaa kirjeensä sanoilla: "Jollemme teiltä saa apuva ja armova, emme saa sitä mistään".
Vihdoin kohdistui harrastus myös kansanopistoon. Hainari kulki tämänkin puuhan etupäässä. Sillä välin oli koittanut meidän maallemme valtiollisesti vaikeat ajat. Kansanopistohankkeelle tuli odottamattomia ja loppumattomia vastuksia. Hainari oli kuitenkin väsymätön. Rahoja koottiin, yhä uusia anomuksia kirjoitettiin, uusia paperia hankittiin, mutta yhä oli hanke tuonnemmaksi lykättävä. Odotellessa lähetettiin nuorukaisia rajapitäjistä kansanopistoihin ympäri Suomen.
Vihdoinkin kävi mahdolliseksi perustaa kansanopisto Impilahdelle v. 1906. Hainarille on myönnettävä suuri ansio sen perustuksen laskemisessa.
Alkupuolelta 80-lukua aina vuoteen 1893, jolloin Hainari siirtyi Jyväskylään, oli Hainarien koti kaikenlaisten karjalaisten ja etenkin rajalaisten ainaisena käyntipaikkana. Ken kävi joitain kansantieteellisiä esineitä tuomassa, ken karhunkierroksia kaupalla, ken koulu- ja kirjastoasioita puhumassa, useimmat vain muuten terveisiä tuomassa, pakisemassa. Ja jos ei ken ymmärtänyt ja rohennut itse tulla, sen kävi Hainari hakemassa. Kun hän vain näki rajalaisen tai rajantakaisen karjalaisen markkinoilla, kaduilla tai torilla, antautui hän puheisiin ja pian kutsui kotiinsa. Lukemattomat karjalaiset siellä kävivätkin. Ja kaikille riitti aikaa, ystävyyttä, kestitystä.
Luonnollisesti tämmöisestä ahkerasta seurustelusta syntyi kansanelämän, sen katsantotapojen, sen olosuhteiden tarkka tunteminen. Mutta siitä muodostui myös luja ystävyys ja harras kunnioitus. Hainarista tuli "Karjalan jalo ritari", tuli rajalaisten "oma Hainari".
* * * * *
Sortavalan seminaarissa oli Hainari voimistelunopettajana. Hänen pääaineensa oli kuitenkin historia. Vuosien varrella hän alkoi yhä enemmän ikävöidä opettamaan varsinaista ainettaan. Siksi hän haki ja sai Jyväskylän lyseossa historian lehtorin paikan. Jyväskylään hän muutti, kuten jo sanoin, v. 1893 palatakseen sieltä 7 vuoden perästä takaisin Sortavalaan samanlaiseen virkaan. Sekä Jyväskylässä että Sortavalassa hän oli lyseon rehtorina. Sortavalassa oli hän toiseen kertaan 4 vuotta. Vuonna 1904 oli hänen valtiollisista syistä pakko siirtyä Helsinkiin. Siellä hän lopunikänsä oli opettajana Suomalaisessa Normaalilyseossa.