Rosendalin muistolle hän nuorena ylioppilaana piti luullakseni ensimäisen julkisen puheensa. Se oli juhlatilaisuudessa, jota vietettiin sen johdosta, että Kyttälä oli tohtori Idmanilta ostettu Tampereen kaupungille. Tässä juhlassa vallitsi tamperelais-isänmaallinen mieliala ja muisteltiin niitä henkilöitä, joilla oli ansioita paikkakunnan edistykseen nähden. Niitä oli rehtori Rosendal, ja se sai Hainarin puhetta pitämään. Kaikinpuolin hyvän puheensa hän lopetti sanoilla: "eläköön rehtori Rosendal!" - "Taikka hänen muistonsa", lisäsi joku hyväntahtoinen, vanhempi herra, sillä rehtori Rosendal oli jo muutamia vuosia sitten kuollut. - Ja sen jälkeen tietysti kaikki läsnäolevat huusivat eläköön.
Ylemmät luokat Hainari kävi Hämeenlinnan kimnaasissa eli lukiossa, josta hän myös tuli ylioppilaaksi. Sikäläisistä opettajistaan hän mieluimmin muisteli tohtori Lindstedtiä, hänen opetustaan aineenkirjoituksessa sekä hänen originellia olemustaan.
Hämeenlinnassa ollessaan luullakseni Hainarissa heräsi voimakkaana rakkaus historiaan, johon hänellä nähtävästi oli luontaiset taipumukset, joita tuki hänen hyvä historiallinen muistinsa. Niinpä vuosilukujenpa nimien muistaminen eivät hänelle tuottaneet mitään vaikeutta. Yrjö-Koskisen Suomen kansan historian hän luki moneen kertaan, ja sen rinnalla, mitä käsiinsä sai, Held-Corvinin historiaa, Schlosserin historiaa y.m. Sivistyshistoriaa hän aikaisin ihaili.
Niihin aikoihin jo hänen silmänsä myös aukenivat näkemään Kalevalan kauneutta. Vahvistaakseen suomenkielen taitoaan - kodissa näet puhuttiin ruotsia ja hän kävi ruotsalaista koulua - hän oppi melkein koko Kalevalan ulkoa.
* * * * *
Ylioppilaaksi tuli Hainari v. 1876. Hänen ylioppilasaikansa ei ollut pitkä, mutta se oli rikas ja iloinen, täynnä hyviä harrastuksia ja syviä vaikutelmia, joiden seuraukset ulottuivat kautta elämän.
Hänen opintonsa suuntautuivat etusijassa historian alalle, myös luki hän filosofiaa, estetiikkaa ja suomea. Hänen hyvin tehdyt muistiinpanonsa prof. Estlanderin luennoilta kulkivat monissa käsissä ja auttoivat monta selviytymään tutkinnossa. Historiassa Suomen historia ja muinaistutkimus erityisesti häntä viehättivät, ja niihin kohdistuivat hänen harrastuksensa, ajatuksensa ja työnsä suuressa määrin pitkin ikää. Yrjö Koskinen ja J.R. Aspelin olivat hänen opettajiaan. Filosofiassa hän luki joitakuita Hegelin teoksia. Hegelin historian filosofia näytti tehneen häneen syvimmän vaikutuksen. Myöhemmin luki hän hartaasti Langen teosta Geschichte des Materialismus.
Julius Krohnin kanssa joutui hän ystävälliseen suhteeseen. Hän tarjoutui auttamaan Krohnia Suomen Kuvalehden toimittamisessa, ja kirjoitti silloin tällöin jonkun kirjoituksen Kuvalehteen, käyttäen nimimerkkiä "Virta". Mainittakoon hänen kirjoituksistaan vaan "Europan alkuasukkaat", koska ne harrastukset, jotka saivat hänet sen kirjoittamaan, jatkuivat pitkin ikää..- Kun v. 1878 Suomen kaarti palasi Turkin sodasta, oli Hainari Suonien Kuvalehden puolesta sitä vastassa ja kirjoitti siitä kuvauksen. Tämä tehtävä nuoresta ylioppilaasta tietysti tuntui hyvin tärkeältä ja mieltä kiinnittävältä.
Laajempia tutkimuksia suomenkielen alalla hän ei harjoittanut. Luki "Murteiskirjaa", "Suomenkielen rakennusta" j.n.e. Kalevala se etusijassa yhä vieläkin viehätti. Kalevalan lukeminen jo näihin aikoihin lienee ohjannut häntä lukemaan Snorre Sturlasonin Eddaa. Siitä tuli sitten sellainen kirja, jota hän luki usein, yhä uudestaan pitkin ikäänsä. Etenkin myöhemmin, kun hän antautui ahkeraksi kirjalijaksi, luki hän usein Eddaa oman tyylinsä kehittämiseksi. Hän ihaili Eddan lyhyitä, selviä lauseita, liikojen sivulauseiden välttämistä ja sattuvaa lausumatapaa, ja koetti kehittää omaa kirjoitustapaansa samanlaiseksi. Katseltakoon esimerkiksi hänen historian oppikirjainsa lukukappaleita ja myös keskiajan historiaa, niin luulen, että niiden lausuntatavassa helposti huomataan Eddan vaikutusta.
Ylioppilasaikana kansallinen mieliala hänessä sai paljon virikettä historiallisista ja kielellisistä opinnoista, samoin kuin seurustelusta toverien ja opettajien kanssa. Ylioppilaana hän jo tutustui Agaton Meurmaniin, vierailipa joskus Liuksialassakin. Meurmania hän sitten ihaili ja kunnioitti pitkin koko ikäänsä.