Ylioppilasvuosina heräsi hänessä uusi harrastus, joka antoi uuden suunnan hänen elämälleen moniksi vuosiksi. Hän innostui voimisteluun. Itse hän sen ajan käsitteiden mukaan oli hyvä voimistelija. Hänellä oli vahvat ruumiin voimat, lujat lihakset, ja ne säilyivät lujina melkein koko iän. Aina hän hakkasi mielellään halkoja, raivasi metsää ja oli väsymätön soutaja. Hänellä olikin tapana sanoa, että jos hänen jostain syystä täytyisi lähteä Suomesta pois, hän elättäisi itseään soutamalla ihmisiä New Yorkin ja Brooklynin välillä.
Tämä voimisteluharrastus sai hänet antautumaan voimistelunopettajaksi. Hankkiakseen itselleen ansiota tuli hän lehtori Göösin sijaiseksi Jyväskylän seminaariin syksyllä 1878. Uno Cygnaeuksen kehoituksesta hän vuosina 1879-1880, jo ennenkuin oli saanut kandidaattitutkinnon suoritetuksi, kävi anatomia-salilla suorittamassa anatomian ja fysiologian harjoituksia ja suoritti ne tutkinnot, jotka siihen aikaan vaadittiin voimistelunopettajalta. Lukuvuoden 1880-1881 oli hän toiseen kertaan Jyväskylässä lehtori Göösin sijaisena.
Hainari antautui aina kokonaan siihen, mitä hän milloinkin teki, niin nytkin. Anatomian, fysiologian ja terveysopin tutkiminen täyttivät kokonaan hänen mielensä. Niistä hän puhui ja niitä hän ajatteli. Siitä johtui, että hänelle jo koulupoikana annettu liikanimi "tohtori" sai uutta virikettä, jonka nimen suomalaista muotoa käytettiin ruotsalaisessakin puheessa. Sitä liikanimeä hän sitten kantoi toverien kesken, kunnes hän myöhemmin sai saman nimen varsinaiseksi arvonimekseen. Menipä se nimi perintönä hänen monille nuoremmille veljilleenkin, sitä myöten kun niitä yliopistoon tuli, kaikki ne olivat "tohtoria". Niihin verrattuna oli vanhin veli "alkuperäinen tohtori".
Paljon iloa ja valoa Hainarin ylioppilasaikaan, jota jo taloudelliset huolet raskauttivat, tuotti se, että hän, samoinkuin hänen nuoremmat veljensä, oli hyvä laulaja. Se vei hänet yhteen useiden muiden hyvien laulajain kanssa. Hän oli mukana laulamassa monissa juhlatilaisuuksissa; suomalaisessa oopperassa, konserteissa, keisariperheen vieraillessa. Suomessa. Sittemmin niin kuuluisan M.M.-laulukunnan perustamiseen otti hän osaa ollen jäsenenä jo sen edeltäjässä P.C:ssä (Petersburgska conserten). Mutta koska toisella taholla näiden laulukuntain historiasta on tarpeeksi puhuttu, en huoli siitä sen enempää kertoa.
Yhden hauskan muiston kuitenkin mainitsen. Pietarin konsertista ei tullut mitään. Sitä näet siihen aikaan pidettiin hyvin vaarallisena ja sopimattomana yrityksenä. Sen sijaan tehtiin joitakuita laulumatkoja maaseutukaupunkeihin. Ne matkat olivat hyvin hauskoja ja eräästä matkasta, jolloin muun muassa käytiin Kotkassa, Hainari kirjoitti hauskan kuusimittaisen runon, jolle annettiin vanha nimi Anabasis. Se on paljoa myöhemmin painettu M.M.-laulukunnan toimesta. - M.M:n johtajien O. Mechelinin ja G. Sohlströmin kanssa oli hän läheisessä suhteessa. Elämä vei heidät eri tahoille. Mutta kun joskus myöhemmin yhteen sattuivat, iloitsivat he nuoruutensa yhteisistä muistoista.
Pitkin ikäänsä Hainari rakasti musiikkia ja lauloi mielellään mukana. Vasta kun hän loppuiällään joutui politisen elämän pyörteeseen, jäivät lauluharrastukset unohduksiin. Todellisen ylioppilaslaulajan tavoin oli hän taipuvainen, muiden muka korkeamman musikaalisen sivistyksen omaavien harmiksi, asettamaan mieskvartettilaulun korkeimmalle kaikkeen muuhun musiikkiin verrattuna.
* * * * *
Lyhyt mutta vaikutelmarikas ylioppilasaika päättyi pian. Niinkuin jo mainittiin oli Hainari ensin Jyväskylän seminaarissa virkaatekevänä lehtorina. Sieltä hän siirtyi Sortavalan vastaperustettuun seminaariin vakinaiseksi voimistelun ja, niinkuin silloin sanottiin, anatomian ja fysiologian lehtoriksi, sen viran ensimäiseksi hoitajaksi. Sortavalasta käsin hän vielä kävi suorittamassa kandidaattitutkinnon.
Nyt alkoi Hainarin elämässä uusi ajanjakso, alkoi työn ja toiminnan aika, tuli paljon uusia vaikutelmia, avautui uusia näköaloja.
Varmaankin se oli rakkaus Kalevalaan, joka oli ohjannut Hainarin Itä-Suomeen. Kohta Sortavalaan tultuaan alkoi hän tarkastella kansaa ja sen elämää, tiedustella runonlaulajia, katsella ja kysellä kansatieteellisiä oloja.