Rehuvaroja koottiin pitkin lampien rantoja. Huononpäiväisellä sirpillä leikattiin heinä, joka sitten kuivattiin ja koottiin pieniin pieleksiin vastaisen varaksi.
* * * * *
Kerran olivat uutisasukkaat taas olleet koko päivän heinänteossa lammen rannalla, kun illan suussa palasivat väsyneinä majalleen. Edellisenä päivänä olivat he onnistuneet ampumaan viisi metsonpoikaa, jotka kaikki oli jätetty majan seinämälle vaarnaan riippumaan yhteen nivotuista jaloistaan. Tänä iltana oli aikomus valmistaa niistä keitto, joka yksitoikkoisen kalaruuan jälkeen aina maistui oivalliselta.
"Yrjö, Yrjö, kuka täällä on käynyt⁰, huusi Antti pelästyneenä.
"Mitä — käynyt?" — vastasi Yrjö säpsähtäen, sillä näinä levottomina aikoina täytyi aina olla varuillaan; milloin tahansa voi vainolainen löytää syrjäisellekin piilopaikalle. Ja omatunto jo Yrjöä soimasi, että hän oli liian huolimattomasti tulta polttanut ja antanut savun kohota kirkkainakin päivinä taivaalle. — "Mistä sinä siihen luuloon tulet, että täällä olisi joku käynyt?"
"Metsot ovat poissa, neljä on viety ja yksi on vain jätetty."
Muut paikat näyttivät koskemattomilta. Marja-astioita oli yritetty vähän penkomaan, ja linnut viety. Ensimäiseksi katsoi Yrjö pyssyjä, ne riippuivat ennallaan katoksen alla vaarnoissaan. Suolakontti oli maassa seinämän nojassa, kieleke auki. Sekin oli koskematta.
"Ei täällä ainakaan rajantakaisia ole käynyt. Ensimäiseksi olisivat ne korjanneet pyssyt, ja olisi ehkä suolakonttikin niille kelvannut.— Eikä ole täällä käynyt ihmisiä ensinkään, sillä näkyisi niistä jokin merkki, vaikka jalan jälki pehmeässä nuotioporossa majan edessä.
"Tiedättekös pojat mikä se on. Se on ahma. Ei suinkaan tälle paikalle ole suotta annettu nimeksi Ahmavaara. Ahma on tästä kulkenut ja meidän kustannuksellamme hankkinut itselleen hyvän aterian. Katsokaas tuossa puun kuoressa katoksen alla näette sen kynsien jäljetkin. Marjoja se on haistellut ja yrittänyt tutkimaan, mutta suolasta se ei ole välittänyt, sillä suola on metsän eläimille vastenmielinen. Ja katsokaa Hermiä, miten se nuuskii ja häntäänsä heiluttelee. Ja mitä se tuolta löytää. — Siinä on puoleksi syöty linnunruumis. — Ja katsokaa tuossa on maassa höyheniä. Siinä on peto lintupaistia syönyt, höyhenet se jättää, muun kaiken syö. Ahma se varmaan on käynyt meidän avonaisessa aitassamme."
"Olisipa tuota ollut hauska nähdä", tuumi Olli. "Onko se suuri? Ja onko se vaarallinen ja käykö se ihmisenkin päälle?"