— Klotildako?
— Niin, Gandrax sanoi ja jatkoi tuokion kuluttua: elämäni ensimmäinen heikkous… ja viimeinen!
— Oi onneton!… mutta koska olet pysynyt hengissä tähän asti, saattaa ehkä toivoa… Opiumi jättää sinut henkiin… Missä on lääkäri, mitä hän sanoo?
— Lääkäri olen minä… Hän sanoo, että hermosto on turmeltu, ja että minä olen hukassa… Minä en ole enää muuta kuin toiseksi muuttuva aine.
— Mutta sinä saatat erehtyä, Raoul innostuneena huudahti. Annahan minun kutsuttaa joku? ketä tahdot?
— En ketään… tarpeetonta… älä häiritse minua; istu.
Herra de Chalys istuutui eräälle tuolille vuoteen viereen:
— Onko sulla tuskia paljon, ystäväni?
— Paljon… Olen tehnyt erehdyksen… annos oli liian väkevä; mutta minä olin mieletön.
Hetkisen kuluttua pilkallinen hymy väreili Gandrax'in suljetuilla huulilla: