— Se on vaarallinen kuume, joka on tullut kastumisesta ja vilustumisesta… liialliset mielenliikutukset ja sitten tuo sumussa ja suossa vietetty yö…
— Onko vaara tarjona?
— Hyvin suuri.
— Oi herra… pelastakaa hänet!
— Voitte olla varma, herra, ett'en lyö laimin mitään… Jos hän kestää ensi kohtauksen, saattaa toivoa…; mutta tämä kohtaus on ollut kauhea… Nyt se jo alkaa tyyntyä;… hän ei valita enää… Saamme nähdä!
Rouva de Férias ja miss O'Neil ilmaantuivat huoneen ovelle. Hän juoksi heidän luoksensa. Molemmat tarttuivat hänen käsiinsä sanaakaan virkkamatta.
Oi, rouva! Oi taivaan Jumala!… te ette sano minulle mitään?
— Hän on hiukan parempi, markiisitar sopersi.
— Oi, kuinka onneton olen!
— Ei, herra, ei… tointukaa. Hän on kertonut meille kaikki tänä aamuna… Me emme moiti teitä laisinkaan… Se on meille yhteinen onnettomuus. Me toivomme muuten taas vähän.