Tuo vanha mies etsi sanoja puhuaksensa, vaan ei niitä löytänyt; hänen silmiinsä tuli vesi; hän osoitti kädellänsä, ett'ei hän osannut puhua; hän lankesi polvillensa lattialle nojaten harmaata päätänsä edessään olevaa pöytää vastaan ja alkoi niin kovaa nyyhkyttää, että kuului, miten hän löi otsaansa pöytään.
Muutaman päivän perästä se uutinen levisi ympäristöön, että ———:n piispa oli saapunut Férias'in linnaan: tämä korkea hengellinen herra oli todella myöntynyt markiisin pyyntöön; hän oli katsonut kohtuulliseksi antaa abotti Renaud'ille loistavan kiitoksen, ja hän tahtoi itse vannottaa miss O'Neil'in. Irlannittaren uskonnollinen kasvatus katsottiin muuten niin täydelliseksi, että voitiin kokonaan jättää tällaisissa tapauksissa tavallinen noviisina oleminen.
Nämät tapaukset olivat olleet, niinkuin arvattava olikin, oikeita ukon-iskuja rouva de Beaumesnil'ille ja hänen hengenheimolaisillensa. Sinä päivänä, jona hän sai tiedon piispan tulosta Férias'iin, hän teki päätöksensä ja heittäytyi kyynelsilmin abotti Renaud'in jalkoihin, joka hyvyydessänsä häntä syleili. Sen jälkeen hän meni herra de Férias'in syleiltäväksi, jota hän oli lakannut tervehtimästä, ja sitten syleili hän Sibyllaa ja miss O'Neil'ia, huutaen kyyneleissänsä, "että hänellä oli vähän äkkipikainen luonto, mutta kultainen sydän, jonka kyllä aina saattoi huomata!"
Ensimmäisenä päivänä toukokuuta Sibylla ja miss O'Neil pääsivät ensi kerran ripille. Kevät oli sinä vuonna leuto ja kaunis. Tämän suuren päivän edellisenä yönä satakieli, joka tavallisesti asuskeli Férias'in metsissä, innokkaammin lauleli kummallisia liverryksiään; hän koki kilpailla erinomaisen surumielisten harpun sävelten kanssa, jotka kuuluivat eräästä linnan puoliavonaisesta ikkunasta.
Jacques Féray oli seuraavana päivänä kirkkotarhassa, silloin kun Sibylla kulki sen lävitse kokonaan valkoisissa vaatteissa kuten äsken puhjennut lumpeen kukka. Sibylla hymyili hänelle ohimennessänsä, ja ensi kerran viiteentoista vuoteen nähtiin Jacques Féray'n silloin astuvan kirkon kynnyksen yli. Hän jäi oven luo ja seurasi juhlamenoja suurella tarkkaavaisuudella ja lopuksi — ajatellessansa varmaankin hämärästi pientä tytär vainajatansa, joka oli taivaassa enkelien joukossa — hän itki.
TOINEN OSA.
I.
Klotilda.
Me emme laveammin puhu niistä kolmesta tai neljästä vuodesta, jotka seurasivat Sibyllan ensimmäistä ripilläkäyntiä. Hänelle itsellensä sekä hänen omaisillensa ne olivat sulan onnellisuuden aika. Hänen vilkas taipumuksensa soitantoon ja etenkin piirustukseen edistyi miss O'Neil'in johdannolla siinä määrin, että se ihastutti sekä häntä itseänsä että muita. Samalla myöskin hänen henkinen olemisensa, joka sai enemmän valoa ja jolla jo alkoi olla hiukan elämän kokemustakin, kadotti vähitellen entisen jäykkyytensä, joka oli hänen lapsuudessansa ollut hänen karakteerinsa ainoa vika. Sitten kehkeytyi myöskin hänen naisen sydämensä, ja hillitsi lempeydellänsä hänen suloutensa ankaruutta.
Tämä hänen siveellisen elämänsä uusi vaihos esiintyi uskonnollisella alalla erään huomiota ansaitsevan omituisuuden kautta. Lukija on kenties jo tämän kertomuksen ensi osassa huomannut Sibyllassa erään ajatuksen, josta hänen iso-isänsä oli usein murehtinut, erään kummallisen halun, niin sanoaksemme yhdellä ainoalla hypyllä lähestyä Jumalaa, huolimatta ensinkään välittäjistä. Epäilemättä oli tämä taipumus jossakin määrin omituinen Sibyllan luonteelle; mutta se oli myöskin hänen ikänsä mukaista. Lasten sielu, joka helposti innostuu, ei ole arka. Vanha testamentti on yhtähyvin heidän kirjansa kuin uusikin. Yksinkertainen käsitys Jumalasta valtaa välittömästi heidän mielensä ja hallitsee siinä; mutta evankeelinen draama, vaikka se tosin miellyttää heidän uteliaisuuttansa henkilöittensä kautta, jotka heitä huvittavat, ei todella liikuta heidän järkeänsä eikä sydäntänsä. Tämän suuren salaisuuden jumalallinen henki jää heiltä kokonansa huomaamatta, eivätkä sen inhimillisetkään osat heitä liikuta, ja vasta silloin, kun heidän intohimonsa ovat ensi kerran hellyttäneet heidän sydämensä, Kristus sinne astuu — Jumalana, mutta samalla myöskin ystävänä.