— Minä sanon, ett'et saa käydä häntä näkemässä.
— Mahdotonta! Kuinka se kävisi laatuun, kun elää Pariisissa… eikä ole muuta tuttua perhettä kuin hänen? Se ei käy!
— Palaa Persiaan sitten! Gandrax huudahti.
— En tahdo palata Persiaan.
— No mitä neuvoa sitten tahdot minulta?
— En mitään; tahdoin vaan kertoa kummallisen tapauksen hullunkurisesta elämästäni, siinä kaikki!
Herra de Chalys nousi ja käveli pitkin askelin huoneen lattialla.
— Ei saata olla tällaisissa asioissa kokemattomampaa ihmistä kuin minä, alkoi Gandrax puhua; mutta lapsikaan ei saattaisi erehtyä sinun sijassasi sellaisen tapauksen seurauksien suhteen. Viikon tai vuoden kuluttua, jos annat virran viedä itseäsi, olet nuoren herttuattaren, ylhäisen miehen vaimon, sukulaisesi, melkeinpä sisaresi rakastelija, se on, sinä te'et selvään huonon työn, jota minä en hyväksy enkä kiitä. Dixi.
— Vai niin! Raoul sanoi, keskeyttäen äkkiä kävelemisensä; vai huonon työn! Mikä on sitten se huono työ? Minkä johdosta niin sanot? Entä jos minä puolestani pidän sitä hyvänä? Jos tuo nuori nainen minusta on erittäin suloinen, jos tunnen olevani ihastunut häneen luonnon suloisimman lain mukaan, niin mikä toinen laki mielestäsi pakottaisi minua rikkomaan edellistä?
— Kunniasi! Gandrax sanoi lyhyesti.