— Tietysti… Minä tapaan hänet usein rouva de Sauves'in luona. Hän ylpeilee sillä, että hän on koonnut useita aikansa, kuuluisia henkilöitä luoksensa… Onpa hän kunnioittanut minuakin yhdistämällä minut tuttaviinsa: hän on kutsunut minua luoksensa maanantaisin.
— Käytkö siellä?
— Oh, kerran joka toinen kuukausi… voit arvata kuinka hauska minun siellä on?
Saint-Sulpice'n kirkonkello löi yksi. Hra de Chalys nousi.
— Luultavasti saan hänet nähdä Blanchen luona, sanoi hän, sytyttäen sikarinsa lampusta; se kenties olisi hauskaa.
Tarttuen Gandrax'in käteen, hän jatkoi:
— Sinä olet siis aina vaan onnellinen?
— Täydellisesti!
— Vaan en minä! Hyvää yötä!
Ja hän lähti.