”E–ei,” sanoi Peter, ”eihän se nyt tietysti riipu aivan siitäkään. Mutta se on kumminkin vallan eri asia se, että armenialaiset tahtovat vapautua turkkilaisista, kuin se, että nämä peijakkaan neekerit tahtovat vapautua Chartered Companysta. Paitsi sitä armenialaiset ovat kristityitä niinkuin mekin!”
”Oletteko te kristityitä?” Omituinen väre kävi vieraan kasvojen yli. Hän nousi seisaalleen.
”Tietysti olemme,” sanoi Peter. ”Me olemme kaikki kristityitä, me englantilaiset. Ehkä te ette pidä kristityistä? Tiedän että muutamat juutalaiset eivät pidä kristityistä,” sanoi Peter, katsoen tyynnyttävästi vieraaseen.
”Minä en rakasta enkä vihaa ketään ihmistä hänen nimensä tähden,” sanoi vieras. ”Nimi ei merkitse mitään.”
Vieras istautui taas tulen ääreen ja pani kätensä ristiin.
”Onko Chartered Company myöskin kristitty?” kysyi hän.
”Tietysti, tietysti,” sanoi Peter.
”Mikä on kristitty?” kysyi vieras.
”Hm – niin – te kysytte todellakin niin kummallisia kysymyksiä. Kristitty on sellainen ihminen, joka uskoo taivaaseen ja helvettiin ja Jumalaan ja Raamattuun ja Jesukseen Kristukseen, että Kristus vapahtaa hänet menemästä helvettiin; ja jos hän uskoo, hän vapahdetaan, hän varmasti vapahdetaan.”
”Mutta täällä, tässä maailmassa, kuka täällä on kristitty?”