Mutta Naboth sanoi Ahabille: Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isäini perintöä!
Niin Ahab tuli kotiansa pahalla mielellä ja vihoissansa sen sanan tähden, kuin Naboth Jesreelitiläinen hänelle puhunut oli, sanoen: en minä anna sinulle isäini perintöä.’
Mies luki koko kertomuksen, kunnes se oli loppunut. Sitten hän sulki kirjan ja sanoi: ’Nabothilla on viinamäki tässä maassa, ja siinä on paljon kultaa. Ja Ahab himoitsi sitä omakseen, saadakseen sen rikkaudet.
Ja hän laski vanhan kirjan syrjään ja otti toisen kirjan, joka oli kirjoitettu äsken. Ja miehet ja naiset kuiskailivat toisilleen kirkossa: ’Eikö tuo ole sinikirja-selonteko, jonka Cape siirtomaan parlamentin asettama komitea laati Jamesonin rosvoretkestä?’
Ja mies sanoi: ’Ystäväni, ensimäinen kertomus, jonka teille luin, on vanhimpia kertomuksia maailmassa, se, jonka nyt aijon lukea, on uusimpia. Totuus ei ole enemmän totta siksi, että se on kolmentuhannen vuoden vanhaa, eikä vähemmän totta siksi, että se on eilispäiväistä. Kaikki kirjat, jotka valaisevat totuutta, ovat Jumalan kirjoja. Siksi luen näiltä lehdiltä edessäni. Voiko meillä olla hyötyä Ahabin, Samarian kuninkaan kertomuksesta, ellemme tunne kertomusta nykyajan Ahabeista, ja jos sallimme nykyajan Nabothien joutuvan kivitetyiksi, meidän istuessamme rauhallisina?’ Ja hän luki heille osia tuosta kirjasta. Ja muutamat rikkaat miehet ja naiset nousivat ylös ja menivät ulos hänen vielä puhuessaan, ja hänen vaimonsa meni myöskin ulos.
Ja kun jumalanpalvelus oli lopussa ja mies palasi kotiinsa, tuli vaimo itkien hänen luokseen ja sanoi: ’Näitkö sinä, kuinka moni rikkaimmista ja mahtavimmista henkilöistä meni ulos kirkosta tänä aamuna? Miksi sinä saarnasit semmoisen saarnan juuri nyt, kun meidän pitäisi saada lisärakennus taloomme, ja kun sinä arvelit että he nostaisivat palkkaasi. Sinulla ei ole ainoatakaan boeria seurakunnassasi! Miksi sinun piti sanoa että Chartered Companyn rosvoretki Johannesburgiin oli väärä?’
Hän sanoi: ’Vaimoni, jos minä uskon että muutamat miehet, jotka me olemme ylentäneet ylhäälle ja joille me olemme antaneet valtaa, ovat menetelleet raukkamaisen kurjasti, enkö minä lausuisi julki sitä?’
Ja vaimo sanoi: ’Muistatko että aivan äskettäin, kun Rhodes olisi vaikka nuollut boerien jalkoja, haihduttaakseen heistä kaikki epäluulot, sillä aikaa kun hän puuhaili tuota toista asiata, sinä ahdistit molempia, sekä Rhodesia että Afrikanderien Liittoa[2], siksi että he koettivat saada säädetyksi lain, joka sallisi neekereitä piiskattavan, ja silloin me menetimme viisikymmentä puntaa, jotka muutoin olisimme saaneet kirkollemme?’ Ja mies vastasi: ’Vaimoni, eikö Jumalata voi palvella yhtä hyvin taivaan kannen alla, jonka Hän itse on luonut, kuin palatsissa? Pitääkö ihmisen vaieta nähdessään sortoa, voidakseen siten ansaita rahaa Jumalalle? Jos minä puolustin mustaa miestä, ollessani vakuutettu siitä, että hän oli saanut kärsiä vääryyttä, enkö myöskin puolustaisi valkoista miestä, omaa heimolaistani? Pitääkö meidän puhua, kun toiselle ihmiselle tehdään vääryyttä, mutta vaieta, kun sitä tehdään toiselle?’
Ja vaimo sanoi: ’Mutta onhan sinulla perheesi ja oma itsesi, joita sinun pitää ajatella! Miksi sinä aina vastustat niitä ihmisiä, jotka voisivat tehdä jotain meidän hyväksemme? Sinua rakastavat ainoastaan köyhät. Jos sinun välttämättömästi täytyy moittia ketään, niin miks’et moiti juutalaisia siitä että he tappoivat Kristuksen, tai Herodesta, tai Pontius Pilatusta? Miksi et jätä rauhaan niitä, joilla on valta tänä päivänä, ja jotka voivat rahoillaan musertaa sinut?’
Ja mies vastasi: ’Oi, vaimoni, nuo juutalaiset ja Herodes ja Pontius Pilatus ovat aikoja sitten kuolleet. Auttaisiko se heitä, jos minä nyt saarnaisin heistä? Pelastaisiko se yhden ainoankaan sielun heidän kouristaan? Menneisyys on kuollutta, se elää meidän tiedossamme ainoastaan siksi, että me siitä oppisimme. Nykyisyydessä, ainoastaan nykyisyydessä meidän tulee tehdä työtä ja tulevaisuus on meidän luotava. Onko kaikki Johannesburgin kulta tai kaikki Kimberleyn timantit sen arvoiset, että yksi ainoa kristitty ihminen – tai sanokaamme yksi ainoa pakana veli – niitten tähden saisi saada surmansa lähimmäisensä käden iskusta?’