"Oi, hän on oikein hurmaantunut kirjaansa," sanoi mummo; "jospa niin olisi Stiinankin laita mutta häntä ei saa muuten lukemaan kuin pakolla."
"Vai niin, kyllä hän siitä paranee."
"No ehkäpä. Minkä näköinen tuo proviisori oli?"
"Niin, hän oli pitkä pulska herra, tukka lyhyeksi leikattu niskasta ja käheröitty otsalta, ja minä ajattelin itsekseni: miltähän sinä juuri näytät kapteenin rinnalla — sillä kas kapteeni ei rakasta koreutta nyt enempää kuin silloinkaan kun rouvansa eli; mutta muutamaa vuotta sitä ennen oli hän oikeen korea; mutta sitte hylkäsi hän kokonaan koreuden."
"No ei hän suinkaan keikaile, Jumala nähköön. Mikä oli tuon herran nimi?"
"Joka sen tietäisi. Mutta kyllä sen saatte kuulla vastaisuudessa."
"Mutta, rakas Tarkki, laulakaa tuo laulu Ulpukasta," pyysi Stiina.
"Oi, ei lapseni! äijän on tänäpäivänä äänikin sorruksissa. Kuulkaas, olitteko kirkossa eilen?"
"Minä olin," vastasi äiti.
"No, enkö minä vetänyt nuottia niin pitkälle, että lukkari oli vähällä tukehtua?"