"Kiitän nöyrimmästi."
"Nöyrimmästi?" kertoi kapteeni kylmästi; herra Lehtonen punastui ja ajatteli: tuopa hassunaikainen patruuna!
"Jättäkää kursailut ja sievistyslauseet, herra; jos teitä haluttaa polttaa, niin ottakaa piippu, jos ei, niin antakaa olla. Täällä te nyt olette kuin kotonanne ja elätte niin kuin vaan parhain tahdotte. Niin, se oli oikein," lisäsi hän ystävällisesti, kun herra Lehtonen melkein suuttunena otti piipun ja pani siihen tupakkaa.
Herrat olivat pian järjestyksessä; mutta kapteeni keskeytti kohta alkavan keskustelun ja sanoi: "Kutsukaa piikaa tuosta ovesta, nimensä on Mertta, — meidän kai tulee tutustua poikaan."
"Niin, olisi hauska nähdä häntä," sanoi kotiopettaja ja meni, vaikka vastenmielisesti, näytetylle ovelle ja huusi: "Kapteeni kutsuu Mertta neitsyä tänne!"
"Ei toki niin, herra, oletteko riiviössä!" huudahti kapteeni hypähtäen istualtaan ja kertoi käskynsä: "kapteeni kutsuu Mertta piikaa tänne. — Luulen että nuo Upsalan professorit eivät opeta oppilaitaan punnitsemaan sanojaan."
Kotiopettaja oli vastata jotenkin terävästi; mutta Mertta tuli samassa ja sai käskyn hakea Erkkiä.
"Kyllä, Erkki on tuvassa puusepän työtä tekemässä," oli vastaus.
"Käske hän tänne semmoisena kuin hän on," sanoi isä; "istukaa, herra! Totta puhuen on poika, semmoinen kuin hän onkin, kiltti poika, mutta saada hän lukemaan, kas siinä vastus, ja sitäpaitse olen minä kenties kykenemätön lapsia opettamaan."
"Siihen tarvitaan erityistä tottumusta," sanoi kotiopettaja.