"Niin," jatkoi maisteri, "minusta todellakin tuntuu ikävältä sanoa olevani liikaa täällä."
"Hm, se oli ikävää maisterille. Vai niin; se on teidän vakuutuksenne, ett'ei Erkistä ole kirjamieheksi?"
"En tahdo väittää, ett'ei hän jollain tavalla voisi hinata eteenpäin ja ottaa kameraali-tutkinnon, mutta…"
"Jumalan kiitos," sanoi kapteeni ja nousi istualtaan; "minä todellakin pelkäsin teidän pelkästä kohteliaisuudesta sanovan Erkin professori-ainekseksi. Jumalan kiitos! Kiitoksia herra! Vai niin, te pidätte siis itseänne liikana täällä?"
"Niin, en luule voivani…"
"Jumalan kiitos siitä!"
Maisteri loukkaantui tietysti, vaikka jo jotenkin oli tutustunut isäntäänsä. "Niin, minä olen valmis lähtemään huomenna."
"Vai niin, mutta oletteko toiminut niin, että jotakin hyötyneenä nyt lähdette Upsalaan?"
"Enpä niinkään, mutta jos kapteeni tahtoo niin…"
"En minä maksa palkkaa tyhjästä," sanoi kapteeni naurahtaen.