Kotiopettaja kertoi Antti Pietarin hyvästi edistyvän. "Hän on todellakin harvinainen poika; jos hän olisi parempien ihmisten lapsia, voisi hän mennä pitkälle."
Kapteeni käänsihe aivan kuin jokin olisi häntä pistänyt. "Mitä, parempien ihmisien? Vanhempansa ovat rehellistä väkeä ja se on suuren arvoista. Sitä paitsi näette, hyvä herra, Jumalamme jakavan oikeuden mukaisesti."
"Minä en ymmärrä teitä, herra kapteeni."
"Vai niin, herra ei ymmärrä, että minun poikani saa talon eikä kelpaa lukijaksi; Antti Pietarilla ei ole tilkkuakaan maata, mutta hänellä on halu lukea — mikä on seurauksena siitä? Se että Erkistä tulee talonpoika ja Antti Pietarista herra — sitä on Jumala tarkoittanut."
"Voi niin olla."
"Niin, se ei ainoastaan 'voi niin olla,' vaan se on varma, herraseni!"
"Minä en sitä epäile," sanoi herra Lehtonen huultaan purren, osaksi suuttumuksesta, osaksi nauruaan pidättääkseen; sillä herra kapteenin ulkomuoto ilmaisi hänen nyt olevan filosofin.
"Katsokaas, herra, kun tulette maailmaan, niin tulette huomaamaan ihmisten olevan oikeen hyviä kun vaan saavat paikkansa, oikean paikkansa. Miltä näyttäisi jos istuttaisi hedelmäpuita kivikkomäkiin ja katajapensaita puutarhaan? Hedelmäpuut jäisivät hedelmättömiksi; ja vaikka satoja kertoja ymppäisi omenia ja kirsikoita katajapensaisiin ja vaikka niitä pensaita siistisikin, niin että olisivat puiden näköisiä, niin ymppäys ei vaikuttaisi mitään ja pensaan latva olisi niinkuin ennenkin katajaa. Kertokaa sitte minulle, että valtiossa ja kirkossa käy huonosti, niin vastaan minä: asettakaa hedelmäpuut sinne, missä niiden tulee olla ja antakaa männyn ja kuusen kasvaa vapaana metsässä, älkääkä luulotelko voivanne saksilla ja ymppiveitsillä niitä muiksi muodostaa, niin kaikki paranee. Oikein mieltäni kääntää, kun näen, miten joka päivä ja hetki tehdään tuhmia kokeita, eikä tahdota käsittää sitä, että se on taipumus, eikä tuo niin sanottu kasvatus, joka määrää mihin kukin kelpaa."
"Niin eivät kaikki ajattele."
"On lystillistä kuulla, miten ihmiset ihmettelevät venäläisiä, jotka liitupalasella merkitsevät rekryyteinsä selkiin, mitä kustakin tulee: tuosta pillinpuhaltaja, tuosta tykkimies, tuosta torven soittaja ja tästä kemisti rakettijoukkoon. Sitä sanotaan julmuudeksi; mutta kun me paremmat ihmiset piirustamme lastemme selkiin ja kreivit kirjoittavat samoin: 'Tästä tulee valtiomies, tästä kenraali ja tästä hovimies,' vaikka Herramme selvästi on valtiomiesainekseen painanut merkin, joka ilmaisee, että hän olisi taitava rummuttaja, kenraaliainekseen, että hän osaisi parkita vuotia ja valmistaa nahkaa ja hovimiesainekseen, että hän kelpaa postiljooniksi, niin se on yhtä julmaa ja käy yhä julmemmaksi, jos merkitään torpparin lapsiin, että niistä pitää tulla torppareita, sen tähden, että he ovat syntyneet torpassa."