"Mitä sitte?"
"Niin katsokaas, herra. Te saisitte kyllä nähdä tuvan sisustan, jos tahtoisitte; sillä minä olin utelias kerran kun kuljin tästä sivutse ja menin sinne; ja miten hölkytinkään erästä luukkua, niin se aukeni ja minä katsoin sisään —"
"Ja näit tavallisen tuvan."
"Eipä niinkään tavallisen — uskokaa herra!"
"No, mimmoisen sitte?"
"Oi, siellä oli vaan kultaa ja silkkiä. — Nyt hämärtää, ja jos herra tahtoisi nähdä sen, niin voitte kyllä, kun ette vaan sitä kerro kapteenille."
Matkustaja myöntyi ehdoitukseen ja matka suunnattiin Ulpukkasaarta kohti, joka talvisen aamun hohteessa aikoi yhä selvemmin näkyä. Kohta saapuivat he pienelle tuvalle, jonka haavikko peitti näkymättömiin ja jota suojasi tuo mainittu suuri tammi. Aurinko nousi kirkkaana ja ihanana, sen säteet kimaltelivat lumisilla kentillä ja kuuraisilla puilla — kaikki loisti purpuran ja hopean värisenä, kun talonpoika, käyttäen entistä keinoaan, sai avanneeksi luukun ja matkustaja astui lähemmäksi, tarkastaakseen autioksi heitetyn rakennuksen sisustaa.
Päivänvalon epävakaassa hohteessa, joka ikkunan ruutuihin loistaen heitti pieneen huoneesen vaalean punaisen valon, näki matkustaja kauniilla seinäpapereilla verhotun tuvan, jonka seiniä sitäpaitsi vielä koristeli muutama öljymaalaus. Huone näytti käden koskemattomalta — pieni kirjahylly oli huoneen toisessa nurkassa, yhdellä seinällä seisoi mahonkipuinen laatikko ja toisessa nurkassa oli lasikuvun kattamana marmorilta näyttävä kuva, joka esitti jotakin merenjumalaa, joka sylissään piteli vesililjaa. Mutta lähinnä sitä ikkunaa, josta tähysteltiin, oli kullalla rikkaasti koreiltu kannel. Monta kieltä siinä oli katkennutta — koko kantele näytti hyvin kolkolta ja rapistuneelta, mutta sittekin hymyili kanteleen runkoa kaunistava keruupimin pää yhtä suloisesti ja yhtä autuaana kuin muinoinkin.
Matkustaja vaipui syviin mietteisin, joista hänen kuitenkin pian herätti talonpoika sanoilla: "Nyt kai sitte suljemme kurkistusreiän. Eikö ole ihmeellistä — hä?"
"Hyvin ihmeellistä," lausui matkustava herra. "Miten pitkä on
Niemelään?" kysäsi matkustaja, "se on kai näillä seuduin."