"Mitä vielä, tuolla kaukana se on — tunnetteko herra Heikkilää?"
"Tunnen ja en tunne — niin, kyllä minä tunnen hänen."
"Vai niin; hän on kapteenin poika, hän, vaikka on juuri kuin meikäläinen."
"Ajapa sinne, ukkoseni."
"Vai niin — no niin — mutta eihän herra huoli kertoa, että me saarella kävimme, siitä seuraisi vaan ikävyyksiä."
"En suinkaan; mutta miten on tuon asian laita?"
"Kas sitä minä en tiedä, mutta jossakin merkillisessä yhteydessä kapteeni Heikkilä on tuon saarinaisen kanssa. Siitä ei enää kukaan koko pitäjässä tiedä mitään, paitsi kapteeni itse ja vanha Mertta Veräjätuvassa — mutta akka on sekä sokea että kuuro, niin että ei hänestä mitään selkoa saa ja sitä paitsi ei hän ole muiden ämmäin tapainen."
"Miten niin?"
"Niin, kas hän voi olla kun niin tahtoo — ja sen hän tekeekin."
Pian ajoivat he Niemelän kartanolle ja matkustaja astui reestä.