Kirje au'aistiin ja — Antti Pietari Malmin maisterikirja putosi kuoresta.
"Katsokaas vaan — latinaa," sanoi kapteeni päätään pudistaen ikään kuin saadakseen jonkun lauselman liikkeelle, vaan turhaan, ne olivat jo kaikki hukkuneet; mutta sen verran ymmärsi hän, että Antti Pietari oli tullut maisteriksi ja saanut kunniakirjan; se oli kirjeessä. Komministeri katseli iloisin silmin kaunista silkkikangasta, vaan ei näyttänyt kuitenkaan niin iloiselta kuin olisi sopinut odottaa. Ei paljoa puuttunut, ett'ei tuo hyvänlainen mies tuntenut itseään halvemmaksi; hän, opettaja, ei saanut kirjettä — ja hän, opettaja, ei ollut filosofian maisteri.
"Mutta hänpä oli koko poika tuo Veräjätuvan poika!" sanoi kapteeni. "Tiedättekö, pastori, minä nimitin hänen Malmiksi, sillä hänessä oli jotakin metallin tapaista, oli se sitte kultaa tai pelkkää rautaa; oli jotain, joka soi hänen sielussaan, jotain, joka kiilsi hänen silmissään, joka sai minun ajattelemaan: tuossa on malmia, jota Jumalan aurinko ei saa mitään kasvamaan, sen täytyy sulaa opin ahjossa, niin saadaan nähdä mitä kuonan alla piilee. Hm, tuossa on myöskin paketti. Saa nähdä… 'Herra Komministeri Lehtonen'."
Komministerin kasvot kirkastuivat. "Oh hoh, minuakin oli hän ajatellut;" ja ihmetellen kirjeen omituista muotoa, aukaisi hän sen. Siinä oli tuoreen laakeriseppeleen puolikas; siihen oli kiinitetty paperiliuska, jolle Antti Pietari oli kirjoittanut: "Puolet laakereistani tulee hyvälle, valistuneelle ja innokkaalle opettajalleni."
Kyyneleet nousivat rehellisen papin silmiin: sillä hänkin oli tavallaan osallinen laakerijuhlasta; mutta kapteeni sanoi: "Katsokaas, pastori, eipä ollutkaan niin typerää vaihtaa roolia; katsokaapas tuonne, eikö ole hauskaa nähdä miten Erkki niittää hyvästi, miten hän johtaa renkiä ja on reipas, vahva nuorukainen! Se on toista kuin jos hänestä olisi tullut vaikkapa as — asinum — tai miten se nyt on?"
"Asinus," ilmoitti pastori.
"Niin, asinus, se merkitsee promotioniaasi, tai jos hän tuskalla olisi suorittanut hovioikeuden tutkinnon ja olisi nyt ylimääräinen kymmenissä asioissa, saamatta kelpo rengin palkkaa ja vielä vähemmin omaamatta rengin kuntoa ja kykyä tullaksensa toimeen maailmassa."
"En voi sitä kieltää."
"Ei, sen uskon minäkin, hitto ollen, koska voin arvotonna pitää nimitykset: maisteri ja renki, puhutellessani Antti Pietaria ja Erkkiä."
* * * * *