"Kyllä, rakas tohtori, minä kiitän teitä. Jos nyt olisi täällä ollut tohtori K——, olisi hän sanonut: älkää syökö rasvaisia aineita. Ha ha ha, tuntuu hullunkuriselta saada niin yksinkertainen määräys lääkäriltä."
Lääkäri hymyili säälivästi.
"Niin, on todellakin hullunkurista," alkoi vanha rouva uudelleen. "Olkaa hyvä ja kirjoittakaa! Kenties tarvitsen sitä tänään; sillä tuossa tulee hovimestari. Muutamia ystäviä tulee luokseni tänään, ainoastaan muutamia. Miten monta kuverttia?"
"Kahdeksanneljättä, kreivitär," vastasi hovimestari kumartaen.
"Silloin tällöin käy muutamia ystäviä luonani," lisäsi akka, "muutamia läheisiä ystäviä."
Hän pani silmälasit nenälleen ja katseli luetteloa.
"Presidentti v. M. vapaaherrattaren ja kahden neiden seuraamana — hm, kuules, Mellstedt, pane hyvin hyvää viiniä presidentille, hän ymmärtää arvostella sitä ja on sitä paitsi semmoinen, joka ei säästä ketään ja minua kaikkein vähimmän. Hm, hovisaarnaaja, vai niin, niin hän saa toista numeroa."
Vanha nainen alkoi merkitä; sillä hän oli tavallaan tyystä, vaikka kyllä talossa kului kosolta.
"Tiedättekös, tohtori," sanoi hän tuttavallisesti hovimestarin mentyä, "tiedättekö tohtori, ei ole hauskaa omata joukko ystäviä, joita oikeastaan ei voi kärsiä; mutta minun tuttavuuteni on semmoinen, minä en voi sitä välttää; he kutsuvat minua ja minun täytyy kutsua heitä. Tänään on luonani niin sanottu seoitus; joukko kaikenlaisia ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä ja antaakseni seoitukselle väriä ja mallia, olen kutsunut presidentin — miksi sanotaan sellaista lisäystä lääkkeessä?"
"Corrigensiksi, aine joka lieventää maun," sanoi tohtori hymyillen.